Lahjattomat voi aina harjoitella, mutta entäs me kyvyttömät?

Viime viikon ohjelmahan kuullostaa jo aika pätevältä; 3 treenit ja yhdet kolmen startin kisat agilityä! Tämä tosin vain Visan kohdalla, Kubbe-rukka pääsi vain kerran... ja siitäkin kiitos treeniseuran painostukselle.

Keskiviikkona käytiin omatoimitreenissä kirpeästä pakkasesta huolimatta, palkkailin puomin ja A:n, sekä tehtiin päällejuoksuja, alun jarrutuksia ja valsseja. Fiffan oli ihan ovela hemmo ja auringonpaiste lenkeillä piristi kummasti!

Torstain ryhmätreenissä oli mukavia elementtejä sisältänyt rata, joka sujui viime viikkoista paremmin (siihen ei tosin paljoa vaadittu...). Kontaktien nopeus oli jälleen ok, mutta puomilla Visa pyrki vinoon. Taidan taas vaihteeksi sekoittaa pakkaa ja lätkäistä kosketusalustan alastulolle suoruutta takaamaan, onhan se pienempi häivyttää kuin fyysisen esteen virkaa toimittava siiveke. Ratakestävyys on ohjaajalla miinuksen puolella, siinä riittää kehittämistä että jaksan puristaa ohjauksen kasaan loppuun asti. Ja yhtälailla olla heti alussa napakkana. Kun aloin viemään Visaa hiljaa ohjaten, aloin samalla lepsuilla vaatimuksissa... Julmuri pitäisi voida olla ilman ääntäkin. Radalla oli Visan elämän ensimmäistä kertaa pöytä - suotta sitä olisin opettanut kun nytkin pelasi virheettömästi :D Takaakierto/päällejuoksu muurilla ei lennättänyt palikoita, jesh!

Perjantaina päästiin keinonurmelle lämpimään halliin, ah! Radan aloitus oli meille kinkkinen; koira lähtee liikkeelle ilman minun liikettä ja kaahaa kohti ohjausta, sitten pitäisikin kuunnella ja koota... Tällä kertaa selvittiin suhteellisen pienellä tuskalla. Isommaksi ongelmaksi osoittautui keppien löytäminen ansaesteiden sijaan, todella roisia vetoa ja rintamasuunnan ylikääntämistä piti toteuttaa ennenkuin kohta onnistui. Radalla oli kaikki kontaktit.

Sunnuntai-iltapäivänä startattiin Kemun (kennel"mummo") auto kohti Hyvinkäätä. Heti ensimmäiseksi ilmaisen ison kiitoksen Kemulle koiran huollosta! Jäi tällä kertaa etko-nollakahvit juomatta, liekö siinä syy tuloksettomuuteen...

Ekalta radalta ei ole videota teknisten *kröhöm* ongelmien vuoksi. Visa ryysäsi alun jarrutukset miten sattui, mutta pelastelin homman vielä jotenkin. Loppupuoliskolla putkesta tullessa piti vetää koira toisen putken suun ohitse ja sen jälkeen lähettää samassa linjassa putken suiden kanssa olevan hypyn takaakiertoon. Vedin liian pitkään ja voimakkaasti, joten koira tuli jalkoihin, kierrätin sen itseni takaa ja lähetin kiertämään hyppyä. Sattuman kauppaa, että jatkoin loput esteet ajatuksella loppuun, vaikka olin varma vitosesta - nollaksi rata kuitenkin tuomaroitiin. Että kun tulokset joskus tulevat nettiin, niin se sij. 8 ei johdu vain kontaktistopeista tai hitaudesta, vaan kevätjuhlaliikkeistä. :D

Toinen rata levähti alkukuvioon.

Kolmannella radalla pätevästi lähdin tavoittelemaan helpolta radalta kovaa aikaa - ja rynnistytin koiran kakkosväliin kepeille. En tiedä olisiko se voinut taittua tuosta vauhdista.

Vaan vielä vitosta enemmän nakertaa oma tyhmyys. Jostain syystä (vaikka videolla kellotaulussa on aika?!?), meille ei ollut saatu aikaa ja olisimme saaneet uusia radan ajan saamiseksi. Kieltäydyin ja tajusin mokani vasta myöhemmin; olisi voinut vaikka esitellä koiralleen, että ne kepit pitää suorittaa oikein. Mutta minähän tykkään opettaa sille teknisiä virheitä ihan väkisin. :)

Positiivista kisassa olivat (meidän tasolla) nopeat kontaktit ja oikein suoritetut kepit (paitsi se rynniminen, en tiedä ketä syyttää), eikä rimojakaan lennätetty! Kyllä, puomi valui molemmilla agilityradoilla pitkäksi, mutta en jaksa nyt ahdistua siitä.

Tällä viikolla jaksettiin malttaa keskiviikkoon ilman agilityä, Kujekin pääsi puuhaamaan.

Visalle saatiin kisavire aikaan, kun se sai katsella Kujeen ja Kirvan menon ennen omaa vuoroaan. Radalla oli pitkä alkusuora, jonka päässä piti jarrutella ja tein aloitusjarruja valsseineen vielä yksittäisinäkin. Ei nyt ole ihan hyvä tämä. Muut tekniikat radalla sujuivat hyvin ja kontaktit olivat nopeita. Puomilla olisi ollut mahdollisuus vinottaa, mutta alusta veti suoraksi.

Kuje pääsi aloittamaan, jolloin sillä vielä riitti aivotoimintaa. Voi hitsit kun se liikkuu ja käyttää kroppaansa hienosti, mahtavat jarrutukset, omatoimiset vekkaukset ja "cipcap"-hypyt!! Ja ihan ilman opettamatta... Jälleen olisi ominaisuuksien siirto koirasta toiseen niin kovin mukava mahdollisuus. Kuje teki kepit ja kontaktit hienosti, sekä ohjautui peruskuviot nätisti. Päällejuoksua ja saksalaista opeteltiin, Kuuku meinaa aina jäädä kellumaan "kiertoradalle" :)

Reilun viikon päivät olen flunssassa ollut, mutta tänään annoin sille periksi. Yskä menee semmoista tasoa, ettei radalla puurtaminen ja siihen perään kouluttajana köhiminen varmaankaan oloa paranna. Kurjaa etten sanoisi.