Jos käy kaverin kanssa lenkillä "yskätauolla", sitähän ei lasketa liikunnaksi? Hyvä, sillä lauantaina kipaistiin Emilian ja poikien kanssa meidän köörille uuden metsän siimekseen, kannattava veto kaikinpuolin. Minulla oli pitkästä aikaa päivä, jolle ei ollut minkäänlaista suunnitelmaa ja S oli vieläpä poissa kotoa. Aikataulupakkomielteisenä minua kevyesti riepoo olla tiedottomana tulevasta, koen vallan vaikeaksi tulla koulusta kotiin tai herätä viikonloppuaamuna ilman, että tiedän mitä tehdä seuraavaksi. Vaiva tuntuu vain pahentuneen, sillä hyvin useasti käytän tylsän ajan tulevan ajan käyttämisen suunnitteluun. Ja silti rakastan extempore-juttuja.
Lauantai oli aika ryhditön päivä, joten sunnuntaina rykäistiin. Muun
siivouksen lisäksi pureuduttiin vaatehuoneen myräkkään; nyt siellä näkyy lattialistat joka paikassa, hyllyt ovat puolillaan ja sinne mahtuu kokonaan sisälle! Pojille tämä tiesi jälleen tylsää päivää, mutta Visaa viihdytettiin seuruutreenillä Citymarketin parkkipaikalla ja Kuje sai yksinoikeuden uusiin itsetehtyihin leluihin. Käsityölahjattomuus pääsi jälleen loistamaan, en kyennyt selvittämään collegeräsyistä kruununsolmulelua, joten lettiversiot saavat kelvata...
Alkavan viikon vietän työharjoittelussa virka-aikoina, joten lenkkien ja treenin osalta luvassa on tylsä viikko. Pakko on jotenkin ehtiä tekemään agilityä ennen viikonlopun kisatourneeta vaikka kuinka sääsivut pakkasta lupaavatkin, sen verran huteralla näppituntumalla ollaan.
Olen luopunut haaveesta saada tolkkua blogitreenipäiväkirjaan, hyvä jos tätä yleinen lätinä -blogia saisin päivitettyä siinä määrin, että joku jaksaisi tätä lukea ja päästäisiin vuosien 08 ja 09 aktiivisuustasoille. Arvatkaa muuten nakertaako, että olen poistanut netistä sen aikaisia videopätkiä, olisi enemmän kuin mukavaa lukea niitä tekstejä videoiden kera... Onneksi se on kivaa nytkin. Semmoisia blogeja tykkään lukea ja koetan yrittää parantaa tämänkin sinne suunnalle! Mutta treenipäiväkirja palaa paperiseksi. Uuden, hienoudellaan motivoivan treenipäivyrin ostaminen on ollut tekosyynä kohta varmaan jo puolelle tusinalle erilaisia vihkoja. Jokaista olen varmaan aloittanut kirjoittamaan, mutta päätynyt jättämään homman kesken ja repäissyt sivut arkistoitavaksi V-fileseihin, muovitaskuun koirien kansioon. Kun vihdoin luulin Robinhoodin tarjonneen minulle parhaan mahdollisen version (lue: mahdoton määrä sivuja täytettäväksi, välilehdet, kuminauha, muovitasku kannessa), menin valitsemaan siitä maanantaikappaleen: kierremetalli on rikki ja repii sivut. Pelastava huoltojoukkolainen onneksi toimitti seuraavan kokelaan korvaamaan tätä menetystä, nyt täytetään sopivan synkkää Pikku Myy -koristeista vihkoa. :)) Selätin pakkomielteeni aloittaa kuukauden/vuoden alusta ja kirjoitin sinne tänään ensimmäisen merkinnän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti