Älä sano että kova on hinta, kun kerran mikään ei maksa mitään.

Aloin eilen metsässä miettiä, että jopas me ollaankin rupsahdettu aktiivisuuden suhteen viime viikkoina. Tekosyitä saadaan toki ensin minun sairastumisestani ja sen jälkeen pakkasista, vaikka moni muu bloggaaja tuntuu puskevan samalla ryminällä moisista huolimatta - pisteet heille! Aktiivisia talvia on ollut meilläkin, kiitos Kannuksen maastojen ja harrastusmahdollisuuksien. Lohduttauduin lenkillä muistellen viime talven tehokkaita lenkkeilyjä ja hallitreenausta ennen etelään muuttoa, puhumattakaan sitä edellisen kevään armottomasta treenirytmistä, joka poiki Minosta tokovalion ja pojat nousivat tasollaan ylempiin luokkiin. Eihän me nytkään täydellä passiivijaksolla olla (aksat, peruslenkit, canicross), mutta kuitenkin...

Talvet, ainakin tämä kuluva, pyhitetään ajatustyölle. Kerätään motivaatiota tulevalle kesälle, valmistaudutaan kevään aktiivisuuspuuskaan ja ihan vain olla möllötetään sykleissä sätkivänä läjänä sohvan nurkassa. Turhalta moinen muumeilu kuullostaa, mutta tällaiselle ongelmankehittelyn moniosaajalle se on lähes pakollista. Väitän, että viime kesän laiskuus maastojen (ja vähän muunkin treenauksen) suhteen voisi osittain mennä isompien elämänmuutosten ja tapahtumien täyteisen kevään piikkiin. Minulla ei ollut aikaa eikä jaksamista nollata tosissaan, pohjustaa tulevaa aktiivikautta. En hetkeäkään väitä, että olisin tehnyt niin ahkerasti hommia koulun, kirjoitusten tai muiden oikeasti tärkeiden asioiden eteen, etten olisi voinut nollata, päinvastoin. Aikani meni ympäripyöreään "on niin kiire ettei ehdi tehdä mitään" -stressaamiseen ja peruselämän muutoksiin, mihin minun reaktioni on valitettavasti passiivisuus ja sijaistoiminta. Ei jalostusmateriaalia siinä suhteessa!

Napero-Viipi jäljellä.

Nyt on hippasen eri kutinat. Pyörremyrskyn läpi käyneessä koiratarvikearkusta jotakin kadonnutta lelua tonkiessani en voi olla hiplaamatta jälkiliinaa ja johan kirkastuu Visankin ilme metallipannan kilistessä. Vaan vielä on maltettava, nuo hanget tuskin heti katoavat maasta, ainakin pellolle pääsystä saa haaveilla kauan...

Isoin talvikooman tuoma ilonaihe on minun asennemuutokseni, etenkin Visaa kohtaan. Kun elämä on koiran kanssa kaveeraamista -puuhailua, lenkkeilyä, hömppätemppujen opettelua - ei suhde siihen voi kuin parantua. Minä aloin jälleen vähitellen uskoa Vispilään, meihin ja siihen, että tästä veitsenterällä kävelystä tulee vielä jotain. Opin taas pitämään koirastani! Se ei nimittäin ole itsestäänselvyys kilpailuhenkiselle (laiskalle) perfektionistille, jonka toiseksi mieluisin harrastus heti syömisen jälkeen on vertailu. Nähdessäni muista lukemattomista koirista vain ne hyvät, kadehdittavat puolet, unohdan kuinka pirskatin päheä piski minulla onkaan jalkojen juuressa. Täydellisyys on kaukana monesta muustakin eläimestä ja marginaalien väliin mahtuu monta koiraa, jotka eivät kävisi minun käteeni edes tätä vertaa kuin Visa. Nämä asiat on kuitenkin jostain käsittämättömästä syystä todella vaikea muistaa joka päivä tai edes joka kuukausi.

Mino tekee elämästä haastavampaa: pysäytä pallo katseella.

Kuje jäi kovin hämmentyneenä hoitopaikkaansa pitämään Minolle seuraa pidennetyn viikonlopun ajaksi. Me nostetaan Audin kytkintä kohti vielä hitusen kipakampia pakkaslukemia, Kuikkiksen ei tarvitse lähteä sinne jäätymään, vaan se voi pitää Minolle shelttihyppelyseuraa. Tällä viikolla en edes haaveillut agilitystä eikä pitkille lenkeillekään liian usein ehditty tai tarettu (lue: Muhku jäätyy).

Sisäpuuhina touhuttiin jumppapallon päällä kakeja, kengurua, takajaloilla seisomista ja itsensä ympäri pyörähtämistä molempiin suuntiin. Visalla myötäpäivään pyöriminen oli selkeästi hankalampaa, kuten on huomattu käännöksissäkin. Kiesi myös tottisteli sisällä seuruun asentoa, jääviä ja paikallamakuuta. Ja tottakai pakolliset rosvot (ryömiminen) ja kännit (selällään makaaminen) piti toteuttaa.

Kuje jää jostain syystä useimmiten treenaamatta, vaikka se syö tällä hetkellä neljä kertaa päivässä oksentelun riskin minimoimiseksi. Ensi viikolle jos lääkäriin pääsisi, saataisiin tutkittua rokotusten ohessa tätä... :( Muhku puuhaili "lauantai-iltaa" (kaljaa, tanssia, känniä) ja perus pallojumppaa.

Puhkun keppi!