Paluu Porschesta mikroautoon

Hei tätähän voi jo kutsua edistykseksi! Lähes kaikista treeneistä on poikien päiväkirjoihin tullut merkinnät ja ollaan peräti tehty asioita päivittäin. Tämä postaus on vain tylsää treenisepostusta, nyt ei runosuoni syki sen suurempia, vaikka ajatuksia on ollutkin useasti päässä.

Kuje on perehtynyt tokon herättelyyn, mutta päässyt myös pariin kertaan agilityradalle. Joskus kuvittelin, että Kujetta on tuskaista ohjata sen junamaisuuden vuoksi (Mino kun kääntyy kolikolla), mutta huh kuinka nautinnollista olikaan viedä pikkukoiraa! Muhku ei treenaamattomuuden vuoksi (vielä) ajattele itse radalla, vaan menee kiltisti tasaista tahtia sinne mihin käsketään. Ja sen kontaktit, niiiiin superit!! <3 Seuraaminen ja perusasennot tasaantuivat yllättävän kivuttomasti. Kujeen vire kun tuppaa olemaan turhan korkea keskittymiseen nähden, mutta nyt shelttiherra on esittänyt vallan oivaa virehallintaa! Aivan ihana treenata koiralla, joka on vieterinä heti ja kauan, enkä huolehdi sen vireestä. Kaket näyttävät kohtuullisen kivoilta, idootti on helppo nakki, luoksetulo ok. Ruutua ei olla tehty vielä evl-tyyliin, merkkiä aloitettiin. Metallikapuloita Kuikkis joutuu nostelemaan jokaisen ruokansa eteen; yllättäen nopeasta nostamisesta on tullut se ongelma, eikä liikkumisesta kapulan kanssa kuten aiemmin.

Loppupäätelmänä, yksinkertaiset (lue: tyhmät) on kivoja :))

Vitsaus ei sitten olekaan niin mukava tokokoira. Laiskottelua on ilmassa seuraamisessa, luoksetuloissa ja ruudussa. En tiedä, miten puuttuisin tuohon virevikaan ilman että hämmennän koiraa tai opetan sen odottamaan apuja virehallintaan. Aina niin positiivinen oletusasenteeni ongelmaliikkeisiin ja koko koiran vireeseen on tietysti yksi tekijä...

Metallin nostoja ja nopeita eteenistumisia sen kanssa on tehty joka ruualla. Ruokatreeniin sisältyy usein myös paikallamakuu, missä V keskittyy vähän liikaakin jättöpalkkaan, mutta kunhan asento pysyy korrektina. Kakejen tekniikkasulkeiset tuottavat tulosta, eikä jähmäystä ole esiintynyt ellei ennen kakeja tehdä liikkeitä.

Agilityä ollaan tehty ihanan paljon. Ihanan siitä tekee laji, ei treenien sujuvuus. :D Keesin jarrut olivat hukassa parissa treenissä ja ihmeellistä osattujen (?) asioiden unohtamista oireillaanPäättötyön kuvaukset tekivät parista treenistä tekniikkapainotteiset, mikä ei sinänsä ole pahitteeksi. Jenkkikäännöksen (ja muidenkin käännösten) parantamiseksi tehdään liioiteltuja tolpankiertoja. Lisäksi ne kosahtaneet kontaktit... Tällä kertaa sotasuunnitelma on tehdä kosketusalustan kanssa "pöytäpuomia" mahdollisimman usein, ellei treenissä ole puomia, ja vapautella joko mieluisille esteille tai lelulle eteen välittömästi. Ja silti voi koira arpoa jaloillaan... :/ Voisikohan Kujeen kontaktit vaihtaa Visalle, kiitos?

Esineruutukausi odottaa edelleen alkamistaan, hupsis. :P Jälkiä tehtiin ennen BHta jo kymmenisen kappaletta. Tekniikkatreeni tuottaa tulosta sielläkin suunnalla; samaan treeniin laitoin pitkän suoran esineillä sekä tiuhan kulmajäljen. Moodi on löytynyt ja viimeisin normijälki (tosin ilman esineitä) sujui kohtuullisesti. Jospa se siitä, alan vaan miettiä vakavissani vain metsäjäljen kisoista haaveilua...

Canicrossaus Zero DC-valjailla sujuu hyvin, hassua kuinka koiran vetoapu lisää vauhtia ilman lisärasitusta :)