"Ne sanoi vai olet sinäkin yksi näistä, joista tulee vähemmän kuin vois"

Vispi on selvästi maaseutukoira. Viime viikonlopun Pohjanmaalle suuntautuneella vierailulla koiran poika nautti suunnattomasti vapaana hillumisesta pihoissa, umpimetsäseikkailuista, uimisesta, mopolenkkeilystä ja vähän varmaan pihavahdin toimestakin. Vaikka kuinka rikon lakia useasta joka päivä (lue: pidän koiria vapaana lenkeillä) ja liikutaan metsissä, ei se korvaa maaseutuvapautta. Sitä sopii Keesin kuitenkin vielä odottaa astetta isompi tovi.

Edellisen postauksen jälkeen käväistiin kenraaliharkoissa virallisia kisoja varten - oman seuran epiksissä. Visan kontakteilla kaikki uudet härpätykset, oli ne nyt jonkunlaiset... Kuje sen sijaan loisti omalla hömpätyksellään, toinen ihan tosissaan tekemässä kun kerrankin _pääsee_! :D

Visan iltakisat eivät sujuneet oikein ollenkaan. Ekalla radalla heti alussa arviointivirhe ohjaajalta, koira ajautui 3. hypystä ohitse ja loppuradan olisi voinut jättää välistä... Esteiden ohittelua, kaarroksia, lentokeinu (uusinta olikin sitten super), töpötysalastulot (muuten esteet kohtuunopeat)...

Toka rata kaatui tuttuun virheeseen, keppien lopettamiseen. Tein sen taas; jähmäsin "uhkaavana" koiran mielestä. Heti radan jälkeen painuin harkkaesteille keppejä tekemään; jumitin kyykyssä, lelu tokavikassa tai kolmanneksi viimeisessä välissä heiluen, tuijotan koiraa kohti nojaten - ja homma toimii. Iso ÄH. Kontaktit vähän paremmat, muurilta tiputus. Muuten sujuvamman tuntuinen rata.

Tokotreeneissä sama linja jatkuu. Molempien poikien kanssa on toden teolla otettava tunnarimörkö käsittelyyn, molemmilla omat vitsauksensa. Kuje muisti ällötyksensä kapuloihin ja Visa tekee tosi päteviä vauhtinoutoja parin onnistuneen haistelun jälkeen... No, työstetään.

Visan kanssa vireahdistus näyttäisi vähän helpottaneen, vaikka kaveri onkin enemmän liekeissä jos vain hömpätään ja hillutaan. Sitten kun varta vasten mennään treenikentälle, otetaan virkamiespuku esille eikä koira voikaan villiintyä kunnolla, vaikka tekeekin semikivasti ja palkkautuu normisti. Enää tämä ei ole liikkeissä näkynyt, mutta haluaisin sen silti pyrkivämmäksi. Joku neuvoisi, että no anna sen tarjota mitä vaan ja palkkaa. Siinä sitten viskelisin palloa koiran ponnatessa sivulle, eteen ja ilmaistessa. :D Jospa keskitytään muokkaamaan ohjaaja ja treenitapoja, unohdetaan se talvella vaivannut hitleröinti ja virheiden haku (vaikka julmistelusta ei irrotetakaan).

Esineruudut aloitettu! Eka ruutu oli ok, tokassa herra päätti jättää sen päivän ruuan väliin (eipä kelvannut jäljestyskään) ja kolmas oli asiallinen. Hikkupiljaa...

Jäljellä vaatimisen ja koiraan luottamisen tasapaino on vaikeinta. Koska se haistaa menneensä kulmasta pitkäksi? Ja ohjaajan tarkkuus vaatisi myös korjailuja, onko muka niin vaikeaa muistaa missä kulmat menee ja pakkoko niitä on tehdä aina 8-12 per jälki... Määrä ei korvaa laatua, tässäkään.

Tänään ajeltiin Hyvinkäälle fysioterapiaan. Sekä Kujeella että Visalla jumia ylimenoalueella, mutta jopa noppakoira on fine :) Taitaa shelttiherra saada jättää juoksemiset väliin tai ainakin Kujeen mukana ollessa lyhennetään juoksulenkkiä, Visalle (ja ohjaajalle!) 10km vetojuoksut tekevät oikein hyvää.