Jossittelun makuinen juhlakakku

Huuh, nyt näyttää taas järkevämmältä tämä blogi! Erehdyin sottaamaan hetkeksi aivan kamalan ulkoasun, pahoittelut. Oli aivan pakko laittaa nassikka-Visan kuva koreilemaan tuohon ylös, sillä näin keväisin minulle iskee kaksi varsin ikävää tautia, joihin ei ole muuta tehokasta helpotusta kuin ajan kuluminen. Mokomat vaivat ovat koivuallergia (+vähän muutkin siitepölyt) ja pentu-/koirakuume. Liekö siedätyshoito olisi molempiin kokeilemisen arvoinen hoitomuoto, kun tämä nykyinen nappien nieleminen ja koiralapsien läästimisen välttäminen eivät pelitä millään muotoa... Ei, minulla ei ole resursseja sen enempää kuin tarvettakaan hankkia uutta koiraa hetkeen, mutta aina jaksan jossitella vaikka sinne 3 vuoden päähän. Valitettavasti haavekoirani saattaa putkahtaa maailmaan jo paljon aiemmin.

Saisiko mieluiten sellaisen Visan ja Kujeen sekoituksen ripauksella Minoa? Kaikki ne parhaat ominaisuudet. Kujeen yksinkertaisuuden ja iloisuuden, Visan leikin, nenänkäytön ja työmoraalin sekä Minon vireennoston ruualle? Hyvä kiva kiitos, tilaan yhden kappaleen, mieluiten red&tan-kelpien muotoisessa paketissa!

Kanan muistini ei toimi mainittavan hyvin ja vielä vähemmän toimii treenipäivisten pito, joten koen lieviä ongelmia muistaa treenejä yli kahta päivää taaksepäin. Noh, keskiviikkona Visa ajoi mukavan jäljen, torstaina aksailtiin semisujuvasti ja perjantai oli treenivapaa. Jossain väleissä saatoin tokoilla jotakin tavallista ja käytännössä turhaa. Lauantaina Visa ajoi erinomaisen jäljen (joka sisälsi poikkeuksellisen vähän ruokaa) ja sunnuntain toko-ohjaajien koulutuksesta intoutuneena tokoilin molempien kanssa tulevat kisaluokat läpi muutamaa liikettä lukuunottamatta.

Kujeen vire on super, mutta shelttiparan mieleen ei mahdu, että merkkikartioiden bongausta sisältäviä käskyjä on kaksi ja ne tarkoittavat täysin eri asiaa. Suomeksi sanottuna Kuje sekoittaa merkin ja ruudun. Muuten liikkeet menivät mainiosti (ei tehty ohjattua eikä tunnaria).

Tein heti alkuunsa virheen Visan kanssa panostamalla sen pahamaineisen ruokakupin. Koira jähmääntyy välittömästi ja näyttää pelkästään pakotteilla opeteltulta liiskalta (mikä siis EI pidä paikkaansa). Veikeintä tässä on se, että liikkeet, joissa panostettua ruokapalkkaan on käytetty (kaukokäskyt ja metallinouto, tosin yleistettynä näköjään myös puunouto) yksittäin treenatessa, ovat vireeltä ja ilmeeltä hyvät. Ihanan helppoa tämä kelpien sielunelämä! Tauon jälkeen tein vielä luoksetuloa ja seuraamista lelupalkalla, nyt oli röyhkeys normimitoissa...

Kujeen kanssa pitää nyt keskittyä opettamiseen ja Visan kanssa kokonaisuuksiin. Vaan miten, millä systeemeillä? Minun on myönnettävä, että olen huono kasaamaan kokonaisuuksia enkä pidä niiden treenaamisesta - ehkä juuri siksi, että olen niissä huono ja epävarma. Minon ja Kujeen systeemit ovat selvät, mutta entäpä Visa... Ruokakuppi paineistaa, satunnaispalkka lelulla/ruualla epäilyttää minua (mutta on vielä kokeilematta) ja koira tuntuu ahdistuvan liikkeiden välillä vapauttelusta ja virenostosanoista. Helppoa kuin heinänteko helmikuussa!

Eilisillan sisätreenissä tein useampia liikkeitä kerrallaan palkaten ruualla, muutaman runsaspalkkaisen toiston jälkeen. En panostanut pöydällä odottavaa ruokakuppia enkä edes ottanut sieltä liikesarjojen palkkoja, mutta silti Visa ryntäsi vapautussanasta keittiöön ja alkoi mennä "ruokakuppipainetilaan". Hentoa parantumista oli huomattavissa sarjojen myötä, mutta viimeisessä sarjassa menin vahvistamaan koiran oletusta paineesta, koska Visa teki teknisen virheen seuraamisessa. Vaan sen jälkeen ilme olikin oikea. Elä tämän kanssa sitten järkevästi... Lelulla ensi treeni.

Mainittakoon vielä, että nyt se on siinä. Kennellukio nimittäin. Kaikki opistojutut on palautettu/suoritettu, kirjoitusten tulokset on saatu ja lakki tilattu. Elämänvaihe, jota niiiiiiiin paljon halusin, johon olen tuudittautunut viimeiset 4 vuotta ja joka on aiheuttanut harmaita hiuksia, on ohitse. Sanoisinko, että olo on astetta turvattomampi ja orvompi vaikkakin äärimmäisen helpottunut. Olen pyöritellyt päässäni jo muutaman päivän Kannus-bloggausta, jospa sellainen muotoutuisi tässä kohtapuoleen.