sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Menestyksen tikapuita ei voi kiivetä kädet taskussa.

Hupsista, unohdin kokonaan viime päivityksessä Visan syntymäpäivän! Rottakoira täytti 11.4. jo kokonaista 2 vuotta, kauhea kun se on jo vanha... Jospa meidän fiilisten vuoristorata alkaisi tasoittua tämän ikäpyykin myötä.

Tänään ajeltiin Vantaalle rotuyhdistyksen järjestämään BH-kokeeseen. Yhteiskuntakelpoiseksi Visa tuli todettua, nyt siis nimen edessä ensimmäinen titteli. Tottelevaisuus sujui tuomarin mielestä esimerkillisesti, kaikista liikkeistä arvosana erinomainen ja kehuja tuli niin koiralle kuin ohjaajallekin. Valitettavasti erinomaisuus on katsojan silmissä, sillä eihän se videolta näytä yhtään meidän menolta... Jokainen voi muodostaa oman mielipiteensä katsomalla nämä videot.
Visa oli ennen kentälle menoa mukavan tuntuinen, mutta kun minä liikuin jäykästi ja hitaasti sekä hengitin oudosti, koira paineistui. Yleensä treeneissä ja aiemmissa kokeissa paine aiheuttaa vain madalletun asennon ja lisääntyvän painamisen reiteen. Nyt reaktio oli päinvastainen, kaveri löystyi ja tuli varovaiseksi... Kyllä, teknisesti suoritus oli kelvollinen lukuunottamatta jätätystä/jäätöä henkilöryhmässä (HYI!!) ja vähän toisessa juoksuosuudessa, mutta minun silmääni se näyttää kamalalta matkalaukulta normaaliin ponnekkuuteen verrattuna. Yritin rentoutua ja rentouttaa koiraa, mutta eihän kentällä paljoa voi hilluskella ja ja Visa oli niin virkamiestä ettei edes silmät vilahdelleet normaaleista koevirityksistä. Nyt angstattaa, vaikka tiedänkin, että oikein treenaamalla se laitetaan kuosiin ja liplapplaa. Mutta kun... äh. :P

div>Nyt olisi sitten aika treenata - ihan kaikkea. Vierailu "Kouvolan neuvolaan" ( ;) ) antoi eväitä agilityn pariin, saisi vaan päästä treenaamaan useammin. Jälkikisoja varten pitäisi potkia jälkiä pellolle ja janoja metsään, esineruutua ei tälle keväälle ole vielä tehty ainoatakaan. Valitettavasti esineruudun ajatteleminenkin saa jalat tutisemaan, sillä aiemmat virevirheet jännittävät. Jospa aloitetaan nöyrästi edes tänä keväänä... Toko vaatisi nöyrää tekniikkaviilausta ja ehkä se tunnarikin pitäisi vihdoin opettaa loppuun. Tottikseen voimaavoimaavoimaa ja virettä. Ja joku eteenmenon tapainen.

Mutta ei unohdeta Kujetta! Shelttiherra on hiljaksiin aloitellut tokon treenaamista ja en pidä mahdottomana agilityn herättelyäkään, etenkään jos Visan kisaura etenisi nopeasti. Kujeelle on paljon opeteltavaa ja muistuteltavaa, aloitetaan vaikka siitä, että kentän reunalla ei kuulu kiljua vuoroa odotellessa. :D Raukka on niin innoissaan, että metallikin nousee vaivatta.

6 kommenttia:

  1. Hyvältähän toi näyttää ainakin noissa pienissä pätkissä, joita youtubeen oli laitettu :)
    Onnea BH:sta! Me vasta ihan vähän haaveillaan sen suorittamisesta..

    VastaaPoista
  2. Mun mielestä toi seuraamisasento oli ihan riittävä koviinkin tottispisteisiin. Sehän ei enää edes paina kovin paljoa, tai sitä oli vaikee nähdä videolta mut sivusta ei näyttäny.
    Vähän vaan varmuutta ohjaajalle niin hyvä tulee.
    Vaikuttikohan vieraat henkilöt tossa ryhmässä jäätymisen vai mitähän siinä tapahtu?
    Te ootte kyllä monitaitava pari :-)

    VastaaPoista
  3. Kävit kommentoimassa, enpä oo teidän blogiin ennen eksynyt! :) Rico kiittää kehuista. Hyvänhän näköinen tuo teidän bh-seuruu oli, ehkä hiukan koirasta huomas jonkinasteista paineistumista. Ja tekin seinäkiipeilette! ;D

    VastaaPoista
  4. Enpäs ole ennen kuullutkaan tuosta 2x2 -tyylistä. Katsoin muutaman videon ja kyllähän se ihan järkevältä ratkaisulta näytti, mutta ehkä tuo kuja on kuiteski enemmän meidän juttu. Ku mä vaan muistan pitää suuni kiinni ja tosiaan otan sen avustajan tai hihnan messiin.. Rip ei pienestä hätkähdä, mutta selkeesti ottaa nyt hirveesti painetta tuosta maassa olevasta kiposta (ei ole varma saako sinne mennä). Mun oma vikahan se on. Tänään uusi yritys, katsellaan miten sujuu. Tahtoisin sen vauhdin ja varmuuden takas, sehän juoksi jo yhdessä vaiheessa niin kovaa että hihna lensi aina kädestä. :)

    VastaaPoista
  5. Onnea pienelle luottokortille! Mä olin ihan varma, että se on kamalan paljon nuorempi kun meidän Hukka, mutta eihän niillä sitten olekaan ikäeroa kun suunnilleen puoli vuotta. Paineet väheni mulla ;)

    VastaaPoista
  6. ONNEA vielä tätäkin kautta hienosta tittelistä! Hyvältä tuo teidän meno näyttää. Tiedän kyllä, että se ei ole koskaan sama miltä itsestä tuntuu.:)

    VastaaPoista