Tätä se on kun aina on tää superkuulas fiilis kuin ois sunnuntai.

Kevät on niiiiiin täällä, sen haistaa! Ja muurahaisetkin ovat heränneet kuhisemaan pesien pinnoille :)

Noniin, nyt on harjoittelu paketoitu tehtävien palautusta myöten. Lisääntynyt vapaa-aika on kieltämättä hämmentävää kaikille; koirat näyttävät närkästyneiltä, kun niiden päiväunet keskeytetään, minä en käsitä kasvaneita treenimahdollisuuksia ja minun aamuinen paikallaoloni on kuulemma kummallista. :) Varmasti tähän kuitenkin tottuu vähän liiankin kanssa!

Toissaviikolla tsempattiin lenkkeilyn kanssa, hyvän mittaisten kävelylenkkien lisäksi tehtiin Visan kanssa 11km pyörälenkki sekä hiihdettiin pelloilla ja jäällä hankikannolla 12km. Agilityäkin treenattiin kahdesti, lauantaiseen treeniin sai Kujekin osallistua. Kenties tuota reippailupuolta tsemppasi treeniryhmän kanssa tehty kuntotesti, joka paljasti talviteloilla lojumisen tehneen yllättävän suuren pudotuksen kuntoon. Kyllä tämä tästä kohenee, kesän lopulla uudelleen!

Viime viikolla nautittiin hankikannosta hiihtämällä jäällä vielä pari kympin lenkkiä. Visan mielestä jäällä lujaa hiihtäminen on ehdottomasti toiseksi paras liikuntamuoto heti uimisen jälkeen, samaa mieltä taitaa olla ohjaajakin. Kuje-rukan tassut eivät kestäneet korppaista pintaa ja vauhtikin on turhan kova, joten Kuikkis saa jatkossa luistaa moisesta toiminnasta. Tälle talvelle jäähiihtelyt taitavat tosin olla ohi. :( Torstaina Kuje pääsi kaunistautumislomalle "mummolaan" pitkäksi viikonlopuksi, Visan kanssa ehdittiin treenata vielä viikkoagilityt ennen lähtöä Pohjanmaalle.

Säät suosivat meitä sopivasti, siksipä lauantaina päästiin hiihtämään erihienossa säässä oma pikkuFinlandia, 34 kilometriä! Visa pääsi mukaan näille perinteisen laduille, jotka oli ajettu pitkin isoja suoalueita, peltoja ja metsiä. Hiihtämiseen meni aikaa 4 tuntia, siihen päälle pidettiin kaksi evästaukoa. Karpaasikelpiestä ei huomannut lenkin jälkeen kuin onnellisen tyytyväisyyden ja syvemmän unen, meillä suksijoilla sen sijaan meinasi kädet sanoa sopimusta irti viimeisillä kilometreillä ja seuraavana päivänä auton ajaminen hankaloitua lonkan koukistajien ilmoittaessa itsestään. Mutta kyllä itsensä ylittäminen on mahtavaa!
Sunnuntaina käytiin vielä isommalla koiraporukalla lenkkeilemässä meren jäällä pari tuntia, jonka seurauksena ei rakoilla olevia kantapäitä paljoa tarvinnut maanantaina kenkiin laittaa...

Visa kävi fysioterapiassa viime viikolla, Kuje ja Mino pääsivät eilen pääsi pitkästä aikaan hoidettavaksi. Visassa ei onneksi ollut sen suurempia ongelmia tai vinoutta, vain "normaalit" harrastuskoiran jumit. Kuje sen sijaan oli aikamoinen solmu, se pääsee uudelleen auottavaksi heti parin viikon päästä. Minokin oli kireänä, mutta vastasi hoitoon Kujetta paremmin. Jospa minä vielä joku päivä osaan ihan itse, ammattitaitoisena, oikoa populaationi, mahdan säästää siinä pitkän pennin.