Älä tyri nyt, älä lyö yli nyt, älä antaudu angstin valtaan.

Otsikon oiva ohje on peräisin Jukka Pojan biisistä, joka olisi ollut aivan mahdottoman osuva Kannuksen aikoihin! Ihan suoraan sen hetken ajatusmaailmasta.

Mutta tällä kertaa sitaatti viittaa eilisen kisapäivään, angsti meinasi päästä valloilleen. Tehtiin tämän kauden kolmas kisapäivä, jona ei saatu aikaan yhtäkään nollaa. Aikaiseksi saatiin vain ohjausvalinnan vaihto, jota ei ihan mietittykään loppuun, yksi totaalinen huolimattomuusvirhe ja rytmitysvirhe. Tehtiinpä myös minun agilityurani historiaa: ensimmäisen kerran ikinä poistuin radalta, kun koira tulee kontaktista läpi - hylkyhän oli jo tosin alla. Että ojassa ollaan. Hennosti syö naista, kun tuplanollan tekeminen on niin kiven takana ja kohta alkaa tulla hoppu, mikäli sinne arvokisoihin mielii mennä. Okei, tämän vuoden puolella on kisattu vain 11 starttia ja juuri tultiin kuukauden kisatauolta, mutta silti. Pitäisi sen olla vähän helpompaa, ei ole mitään järkeä kohta mennä sinne arvokisoihin räpiköimään kalliilla hinnalla, jos ei normikisoissa nollaa synny vaikka vasemmalla kädellä.

Muokkasin eilisen kolmesta startista kaunistellun videon, yritän uskotella itselleni että oli siellä joitain onnistuneitakin hetkiä. Mitä nyt ohjausvalinnan vaihdoin eräällä radalla vauhdista, kun en ihan ehtinytkään mihin oli tarkoitus, saa heittää veikkauksia missä tämä pääsi käymään!



Tällä viikolla ollaan treenattu kahdesti tokoa/tottista kunnollisesti ja yksi pikku iltatreeni. Vispin vire ja ilme on olleet hyvät, samoin osassa tekniikkaa on saatu kehitystä aikaan. Agilityn osalta tehtiin keskenämme ratatreeni, joka sisälsi teknisten palikoidan vahvistamista. Ryhmän viikkotreeneissä oli myöskin tekniikan vahvistamista, mutta myös nollanpuserrustreeni ehdittiin tehdä. Uuden sykemittarin kertomana voin todeta, että agility tosiaankin on urheilua, vetäisin viikkotreenissä laskennallisen maksimisykkeeni ylitse, 199 näytti sykekäyrä parhaillaan nollaa tehdessä ihan treenin lopussa! Vispi tuntui kohtuukivalle molemmissa treeneissä, joten odotin kivaa kisaviikonloppua, vaan hyvä kenraali tiesi huonoa ensi-iltaa... Kuikula sai treenata kertaalleen tokoa ja agilityä, oikein mallikkaasti turkis hommansa tekikin! Kuje vietti muuten hieman kevennettyä viikkoa, sillä vatsa ärtyi pahemman kerran hieman vieraammasta ruuasta.

Tänään pitkällä metsälenkillä haaveilin jo jäljestyksestä, kun eräässä rinteessä oli lähes janan mentävä sula kohta! Nämä lumi- ja räntäsateet hieman latistavat moista haavetta, mutta kyllä ne umpimetsälenkit, tutut polkureitit ja jälkimaastot sieltä kohta paljastuu!