“If you only do what you know you can do, you never do very much.”

Jos jollekulle on jäänyt semmoinen illuusio, että me osataan jotain agilityyn liittyvää ja homma olisi helppoa, tässä pieni pala realismia. Valitsin viikonlopun koulutuksessa sen kivuliaimman aihepiirin, valssit, jotta joskus tämän elämän aikana oppisin tekemään ne edes kohtuullisesti. Heikolta näyttää, mutta kehitystä ei voi estää, ei ainakaan jos nöyrästi harjoittelee!



Viimeinen T. Linnan pitämä valmennusryhmän koulutus on käyty ja kieltämättä löysin kouluttajan, jolle voin mieluusti mennä yksityistunnillekin. Jälleen tuli uutta oppia ja selkeytyviä ajatuksia. Eikä me ihan toivottomiakaan oltu, vähän vaiheessa vain ja perusasiatkin meinaa unohtua hetkittäin...

Viimeinen harjoitteluviikko starttaa huomenna! Sen jälkeen lupaan ryhdistäytyä ja kertoa enemmän kuulumisia. Siihen saakka jätän kuitenkin ilmaan haasteentapaisen teille lukijoille. Koska tiedän, että blogissa vieraillaan päivittäin 50-100 kertaa ja minun kaveripiirini ei semmoista määrää ihmisiä sisällä, olisi ehkä aiheellista antaa lukijoiden kysyä jotain, kaikki eivät voi olla seuranneet meitä kovin kauaa tai jaksaneet lukea tätä blogia, saati Vuodatuksen vanhaa blogia kokonaan. Lähettäkää kysymyksiä kommentteihin, koskien lähes mitä tahansa tämän blogin aihepiiriin liittyvää! Näitä kyselymahdollisuuksia on näkynyt muissa blogeissa, joten ajattelin kokeilla rohkeneeko joku kysyä täälläkin jotain.