Muistutan, tekijät puhuu totta myös; aseet menestykseen on rehti asenne ja kova työ.

Otsikon lyriikka on peräisin tästä biisistä.

Kyllä se on vaan todettava, kuinka työ haittaa harrastuksia. Olkoonkin vain työharjoittelu, mutta yhtälailla ne tunnit kuluu ja lisäksi uuden oppiminen, tekeminen ja jatkuvasti skarppina oleminen tahtoo kuluttaa energiaa ja keskittymistä siinä määrin, etten saa iltaisin koirien kanssa tekemisen ja kodin kasassa pitämisen jälkeen tartuttua blogiin. Nyt on harjoittelusta kaksi viikkoa jo käyty ja kieltämättä tätä hommaa voisi tehdä leipänsä eteen! Ehkäpä se opiskelumotivaatiokin sieltä taas löytyy, kun huomaa itsensä riittävän usein tyhmäksi...

Koirien puolesta tämä aika on harmillisen laiskaa jo valmiiksi ja nyt pakkasetkin tulivat sotkemaan tekemistä. Tokon treenimotivaatio lipsahti myöskin miinuslukemille, kun kevättalvelle sopivien tokokokeiden löytäminen on hankalaa ja rahaa on syydettävä myös sen puuttuvan tuplanollan keräämiseen. Lenkkejä koetan toteuttaa viikonloppusin sitten arkipäivien keventymisenkin edestä. Viime viikon aikaan käytiin (veto)hiihtämässä ensimmäisen kerran tälle talvelle ja tehtiin useampi canicross-lenkki, jotta Vispille palautuisi hiljalleen kuntoa vetolenkkeilyynkin. Ensimmäinen 2km menee täysillä vetäen, mutta sitten alkaakin jo oudostaan kiskoessa hapottaa - tosin ihmekös tuo, kun vedettävänä on tämmöinen kivireki.

Agilityn treenimäärät kapenivat yhteen, maksimissaan pariin treeniin viikossa. Viikottaisten ryhmätreenien aloittaminen oli mukavaa, mutta kieltämättä vapaaharkkojen uupuminen harmittaa. Toisaalta, harvempi treenitahti voi tehdä hyvääkin, tuleepahan väkisin keskityttyä kunnolla joka treeniin!
Toissa viikonloppuna oli jälleen T. Linna pitämässä meille agilitykoulutusta. Esteosaamisessa tehtiin yllättäviä mokailuja minusta helpoissa keppikälleissä ja kehitin sen luokan eiosatamitäänjakaikkionrikki -angstin, että sain ratatreenissä huutia asenteestani. Yritteliäs pyrkimykseni positiivisuuteen ratkesi liitoksistaan, kun mikään ei toiminut, treeniaika meni tyhmiin virheisiin koiran esteosaamisessa ja minä en muuten vaan osannut sitäkään vähää. Aloin nähdä vain negatiiviset asiat ja nekin väärästä kulmasta. Minä niiiiiin tiedän, että epäkohtiin keskittyminen syö motivaatiota, turhauttaa ja estää edistymistä, mutta kun... Visan pitäisi osata, ainakin ne pirskatin kepit. Ja ennen kaikkea, mun pitäisi osata ohjata, kouluttaa ja tietää, mitä koira osaa.

Paljon enempää ei olekaan treeneistä kerrottavaa, edellisellä ja tällä viikolla ei olla pientä tokoilua ja yhtä agilitytreeniä lukuunottamatta tehty muuta kuin lenkkeilty. Viikonloppu vietettiin pikavisiitillä pohjanmaan suunnalla, missä lauantaina tarvottiin 17km metsissä ja sunnuntaina pakkanen pidättelikin meitä sisätiloissa. Testailin kuitenkin Canonin pakkasensietoa, ohessa tuloksia.