keskiviikko 18. tammikuuta 2012

As I grow older, you grow wiser. Watching my mistakes, memorise where I've gone wrong.

If I live longer you'll grow faster
At recognising the traps that cause
Me such frustration

But do as I say and not as do
Trust me and you'll see
All I want is what is best for you


Lainaukset ovat Sian kappaleesta Little Man, joka osuu aika hienosti Visaan. Ohjaaja ei ihan aina ole ollut kartalla siitä, kuinka kelpietä viedään eteenpäin oikein, vaan on ajautunut väärillekin poluille aivan väärään aikaan. Kalliita korvauksia saan virheistäni maksaa vielä pitkään, mutta me rakennetaan tämä parhaaksi mahdolliseksi Vispilän kanssa, paremmin matkasta nauttien.

Tämä on viimeinen löysä viikko ennen harjoittelujaksoni alkua, joten pitäisi tehdä kaikkea mukavaa, mitä vain valoisalla ajalla ehtii tehdä. Takana on lähes kuukauden loma ja muutenkin meillä on niin vähän lähiopetusta (ja hillittömästi etätehtäviä), että olen ehtinyt tottua lenkkeilyyn valoisaan päiväsaikaan ja käymään viikollakin treenaamassa lähes rajoituksetta. Normaalien työaikojen rytmiin pääseminen voi aluksi olla aikamoinen muutos...

Eilen nautiskeltiin lumisesta metsästä koko karvakolmikon voimin maalla ja tänään vietettiin Visan kanssa kahdestaan 3 tuntia hallilla ja metsissä. Koska kisoissa valssaamisen vaikeus näkyi oikein korostetusti, pureuduttiin niihin parin setin verran ja väitän kehitystä tapahtuneen, mutta paljon ajatustyötä ja ihan sitä fyysistä uudelleenrakennusta homma tuntuu vaativan säännöllisin väliajoin. Miten voikaan olla, että yli 10 vuoden harrastamisen jälkeen yksi lajin perusohjauksista on ohjaajalle niin mahdottoman vaikea toteuttaa oikein... Pahasti pinttynyt tapa on akuuttia virhettä vaikeampi muuttaa. Eihän minulla shelttien kanssa ole mitään ongelmaa ollut asian kanssa; niitä sopii saatella liikaa ja mokailla liikkeen suunnan ja ajoituksen kanssa miten lystää. Mutta Vispi lataa loikkansa hieman eri tavalla kuin turkiseläimet. Onneksi Visa suorittaa ohjauksen juuri niin hyvin kun minä kartturointini teen, vain tietyssä kulmassa tehtävien valssien kanssa on pitänyt palkata hyppysuuntaa paremmaksi ohjauksen korjaamisen ohessa.

Kokosin sittenkin pätkiä Kouvolan tottistreenien videomateriaalista julkisesti näytettäväksi. Ollaan keskitytty niin paljon ilmeen parantamiseen ja rennon fiiliksen hakemiseen jo jonkin aikaa, että nyt alkaa tekninen osaaminen rakoilla; seuruun paikka, täyskäännökset, noutojen heiton odotus... Tässä treenissä tosin se ilmekään ei ole paras mahdollinen, mutta kokeenomaiseksi ihan kelvollinen. Jos joku muistaa tämän videon, niin siinä on sitä sutinaa, mitä ollaan etsimässä.
Kappalevalinta kohdistuu tässä videossa puolestaan ohjaajaa kuvaamaan... Anteeksi, sitä "entistä" ohjaajaa, tämä nykyinen yrittää pitää positiivisia pinkkejä laseja nenällään. :)


4 kommenttia:

  1. Tosi kiva ilme ja ihana intensiteetti Visalla!

    VastaaPoista
  2. Visa tekee kyllä tosi kivalla ilmeellä! Noutojen palautukset on myös aika näyttävät :D

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommenteista, hyvä että ulkopuolelle näyttää jo kelvolliselle :)

    VastaaPoista
  4. Ohhoh, aikamoinen asenne tossa tekemisessä teillä! Vau! Komppaan edellisiä, noudon palautukset ja juoksusta täyskäännökset tyylikkäitä!

    VastaaPoista