Optimismipyrkimykseni pääsi käytäntöön näyttämään kyntensä ja kieltämättä tulokset ovat osuvia. Visalle (lue: minulle) tunnarin opetus on ollut kivikkoista; sitä on yritetty tehdä viimeisen 2 vuoden ajan varmaan 5 eri jakson verran, jotka ovat aina päättyneet ohjaajan neuvottomaan käsien levittelyyn. Sama metodi, jolla sheltit ovat tunnistusnoudon opetelleet, ei tuntunut istuvan Visalle sitten millään, missään ikävaiheessa eikä toistomäärän kasvattamisellakaan saatu selviä tuloksia. Tänäkin syksynä aloitin jälleen uudelleen samalla tavalla, haaveena joskus vihdoin mennä voittajaluokan tokoilua kokeilemaan. Tulos oli ennestään tuttu; kelpie etsii ruohon alle piilotettua omaa kapulaa vieraiden kapuloiden kasan takaa vaivatta, mutta etsinnän jatkuessa pidempään se toteaa parhaaksi vaihtoehdoksi olla kovin kiltti ja tuoda kiireen vilkkaa lähimmän silmiin osuvan kapulan.
Kieltämättä terävä huomio "tekniseltä tuelta" osui oikeaan; treenaamattomuudella saattaa olla ratkaiseva osa liikkeen etenemisessä, jännä sinänsä. Viime sunnuntaina ryhdistäydyin ja tempaisin tunnarihärkää sarvista tavoitteena vihdoin taltuttaa se. Sunnuntai-iltana aloitettiin tunnarin tuhertaminen parvekkeella niinkin naurettavalla tavalla kuin apunameja käyttäen, mutta niin vaan Vispi teki tiistaina kokeenomaisen tunnarin useasti peräkkäin virheettä! Lupasin antaa Samille julkista kehua eteenpäin potkimisesta namien pois jättämisen suhteen ja onhan meillä ollut liikkurikin omasta takaa käytössä. Eilen tehtiin ensimmäistä kertaa tätä tunnariversiota muualla kuin parvekkeella ja yhtä hienosti pelasi liike treenihallin pihallakin toteutettuna! :))
Tällä viikolla ollaankin keskitytty pääasiassa tunnarissa etenemiseen sekä tehty pari kertaa agilityä. Visan keppimörkö selätettiin hyvin ripeästi ohjaajan korjattua päänsä ja antaessa koiran olla edelleen yhtä pätevä kuin aina ennenkin. Vaan muuten ohjaaja on ollutkin luokattoman huono... Sunnuntain treenistä lähtien ohjaaja on ollut luvattoman laiska, miettinyt treenin huonosti ja ollut kuin mikäkin räsynukke ohjauksiensa kanssa. Toivottavasti tänään löydettäisiin ryhtiä menoon vaikka vähän väkisin.
Teillähän näyttää todella hyvältä alulta! Meillä tunnari nyt tökkäsi ja jätettiin liike tauolle. Katsotaan sitten jossain vaiheessa uusiksi.
VastaaPoistaMiten olet tunnaria opettanut? Ja mikä Visan suurin ongelma siinä on (ollut)..? Mie en vaan saa tätä liikettä Zeldan päähän, en sitten millään. Ideat alkaa jo loppua kesken..
VastaaPoistaNoni, oikea asenne optimistisuuskaverini! Pätee taas nää perinteiset: jokainen keino on yhtä hyvä kuin on käyttäjänsä ja moni tie vie Roomaan.
VastaaPoistaPää kolmantena jalkana suuntaan x suhaaminen harvemmin tuottaa loistavaa lopputulosta, eli nyt ajatuksella ja suurella syrämmellä - VOItto kotiin! :)
Oon ylppee siusta että hiljakseen liityt tähän optimistien harvalukuiseen kerhoon. Miksi käyttää kaikki vapaa-aikansa johonkin, jos on hauskaa vain silloin kun voittaa? :-) No olishan se kiva edes joskus voittaa ja vaikka edes itsensä, mutta kai töissäki pittää olla kivaa muulloinkin ku palkkapäivänä vai miten se meni?
VastaaPoistaEeva: Toivottavasti teillekin löytyy sauma saada tunnari kuntoon!
VastaaPoistaMarjo:
Shelteille olen tehnyt laittamalla kentälle paljon vieraita sekalaisesti sijoitettuna ja näyttänyt koiralle, kuinka vien oman kentän reunaan puskaan piiloon (peiteltynä). Tästä edetty siirtämällä omaa lähemmäs vieraita, niiden sekaan jne. edelleen edes vähän piilotettuna ruohoon tms. Visalle ongelma oli se, että se etsi kyllä omaa aktiivisesti hetken puskasta, mutta paineen (?) kasvaessa se otti silmät käyttöön ja nappasi mahdollisimman monta satunnaista kapulaa mahdollisimman nopeasti minulle tuodakseen, teki hommasta tarjoamistempun.
Hajuerottelusta ei ollut tietoakaan. Yritin lähestyä asiaa kahden kapulan hajuerottelulla (kapulat purkissa, merkkaus), joka tuotti tietokonetasolle takajalkoja sätkivän ja erilaisia nenä/tassukosketusversioita tuottavan koiran. Tämän hetkinen tulos on tehty laittamalla ronskisti oma vieraiden sekaan, kapuloiden ja ohjaajan väliin nami ja oman kapulan taaksen nami -> etsii namitetun kapulan, syö, kehutaan jo lisäruuan etsimisestä oman kapulan takaa -> nosto.
Minna: Me (minä..) yritetään tehdä parhaamme :) Tämän päivän treeni lupaili jo parempaa!
Viivi: Astetta viisaampia sanoja, ihana ajattelutapa! Pakkohan tuohon pimeissä puskissa rymyämiseen ja kentällä paleluun on olla jokin suurempi motivaattori, kun joskus vahingossa kisoissa onnistuminen :)
Optimistisuus kunniaan. :) Sitä opetellaan myös täällä!
VastaaPoista