There are no failures - just experiences and your reactions to them.

Olen ihan kone pitämään asioita rästissä - ja saamaan siitä sitten ahdistuksen aikaan. Näköjään rästittämisen laajentaminen myös blogimaailmaan kävi oikein helposti, kun tämän vuoden tavoitteet roikkuvat... Mutta käydään nyt ensin viime viikkojen tapahtumia läpi.

Joulunalusviikolla ei suuremmin treenattu enää Korkeavireen agilitytreenin jälkeen, vain pientä puuhaa kotona. Lenkkejä kyllä käytiin kaikenmaailman kakunleipomisten ja paketointien lomassa sopivasti, jotta jouluna sai mättää evästä napa liitoksistaa naristen. :) Pohjanmaakaan ei tarjoillut meille sen talvisempia maisemia, kuten huomata saattaa.

Sitten kun sitä lunta löytyi peltopalasen verran, riemussa ei pysynyt kamerakaan mukana iltapäivän hämärässä...

Vuoden viimeinen viikko oli yhtä agilityä, mikäs sen mahtavampi ja maireampi lopetus agilitypainotteiselle vuodelle! Kolme treenikertaa hyvässä ja tarkkasilmäisessä seurassa tekivät oikein hyvää, viikon anti oppimiselle oli iso. Vaikka sitä mieletöntä flow-tunnetta saa meidän menosta vielä etsiä, passaa minulle itsetunnon nostamiseen myös nollantekotreeni - onnistuttiin tekemään jopa 2 nollaa peräkkäin. Treenien saatossa löydettiin harvinaislaatuinen ilmiö: keppien sisäänvientitapa, jota en ole koskaan ennen keksinyt kokeilla - ja sehän toimi! Myös kontaktit olivat pääosin aivan liipasimen nopeita ja hyviä.
Agilityn lisäksi ehdittiin treenata tokoa ja voi kuinka iloinen ja aktiivinen partiopoika Vispi olikaan, oli todella ilo tehdä sen kanssa. Tekee meille molemmille henkisesti oikein hyvää hitusen huijata treeneihin lisää iloa toteuttamalla ne agilitytreenien toimiessa häiriönä tai vähintään agilityyn liittyvässä hallissa... ;)

Onni agilityn suhteen ei valitettavasti kantanut kisoihin saakka; paluu parin kuukauden kisatauolta vuoden ensimmäisenä päivänä antoi karun kuvan siitä, mitä on viime aikoina vahvistettu ja miten ohjaajan kisajäätyminen yhä edelleen tulee takaisin taukojen jälkeen. Ne kontaktit tosiaan olivat liipasimella, puomilla Visa valahti pois ilman lupaa ohjaajan liikkeen mukaan. Kuulemma pitäisi olla tyytyväinen hyviin osiin radoista, niitä ei vain ole kovin montaa.

Vuoden ensimmäinen viikko on jatkettu ahkeraa treenaamista. Vuorossa oli toko ja tottis, kohteena Kouvola kahteen otteeseen ja takuuhyvä seura! Tehtiin kokeenomaista, joka sujui yli odotuksieni, joskin paljon on vielä tekemistä, jotta kelpie muistaa pysyä rentona eikä suotta murehtia ohjaajan tyytyväisyydestä. Paljon hyvää ja kehitystäkin nähtiin onneksi näissä treeneissä, sekä tekniikan että vireen osalta. Toki meidän oli pakko ihan hitusen tehdä agilityä, kun kerran esteet esillä olivat. Myös Kuje pääsi puuhaamaan, tosin treenin aiheena ollut metallihyppynouto ei varsinaisesti aiheuttanut riemastusta. :)

Loppuviikkoon on mahtunut muun muassa Evolla lenkkeilyä oikein kivassa säässä, Visan keppien rikkominen ja sitä seurannut korjaaminen. Kyllä, onnistuin siinä taas, isoin peikko pääsi karkuun sängyn alta. "Vähän" väärässä kohtaa aivan turha hermojen menetys jo hieman väsyneelle ja muurin potkimisen korjaamiseksi tehdyistä toistoista kuormittuneelle koiralle - tsädääm - kepit on rikki! Onneksi reseptinä tähänkin vaivaan on rakkaus, ohjaaja pistää pipon pakkasen puolelle ja on objektiivinen, eikä ensi kerralla muuten varmasti huomauta koiraa hämyputkeen sujahtamisesta keppien sijaan, etenkin kun ihan itse sen sinne kartturoi.
Kuje halusi todistella olevansa vähintään yhtä varteenotettava menijä kuin kelpie; herrakoira päätti omatoimisesti ponkaista 60cm hypyn ja kaupan päälle maxi-muurin minun nostaessani esteitä Kujeen treenin jäljiltä takaisin maxikorkeuksiin... Ihan pätevä Kuukula olikin, joskin teknisesti vähän... huoleton. Mutta yritys ja into ratkaisee!

Tämän päivän napakka pakkanen yllätti lenkkeilijät, itselleni muistin laittaa jopa pipon ja villapaidan normaalin varustuksen lisäksi, vaan pojat joutuivat "nakuilemaan" - Visa teki varmaan tuplalenkin rynnistellen hirvenjälkien perässä ja ihan vain kylmää karkuun, Kuje murjotti jääpaakkuisia tassuja ja shelttiseuran puutetta.