Varo mitä oletat, sillä ainakaan se ei ei tule toteutumaan.

Ei paistettu vielä lauantaina pannukakkua, paistetaan se vasta maanantaina lauantain kunniaksi :D

Koe aloitettiin maasto-osuuksilla. Jälki oli todella helpossa männikkökankaassa, janan vierestä lähti polku viistosti janan viertä. Visa otti jäljestä hajua jo ennen kuin pääsi lähetystolpalle, mistä johtuen pyrki heti tolpalta vinoon. Käskytin takaisin suoralle linjalle, mistä eteni jäljen nostoon - takajäljelle (vastoin viimeisen treenin muistikuvasuuntaa)... Tuomarin käskystä palasin koira hallinnassa linjalle, mistä pistemenetys (olisi pitänyt kääntää koira jatkamaan jäljestystä suoraan ilman janalle paluuta). No, V nosti uudelleen, nyt oikeaan suuntaan ja lähdettiin matkaan. Alkuun pitkällä liinalla sattuneista näköolosuhteista, mikä aiheutti "lillumista" eli koira ei ole täsmällisen rauhallinen ja tarkka jäljen päällä, vaan jäljestää laveammin ja nenä ei viistä maata. En tykännyt. Hyviäkin hetkiä oli välissä ja Visa reagoi mun sanalliseen tarkennuspaineeseen kivasti. Kepit ilmaisi ongelmitta ja suoraan, viimeisellä vähän pelleili mutta sekin paikannettiin. Helpotus jäljen lopussa oli mieletön, en ole koskaan tehnyt jälkeä minkä kulusta en tiedä. Hurja tunne vain luottaa koiraan, olla sen vietävänä, eikä odottaa virheitä mitä kouluttaa... Huippua!!

Takajäljestä ja ohjaajan käytöksestä sieltä palatessa siis pisteitä pois. 165p.

Esineruutuun pääsyä odoteltiin tovi, missä erehdyin pitämään koiraa arkipaikallaolossa ja se sai hieman sikailla siinä tietyssä asennossa pysymisen suhteen - tämä kostautui kenties tottiksessa... Esineruudun keskellä oli kumpu, jonka yli ei olisi takaosaan nähnyt ja rajat hieman hassut, mutta maasto oli helppoa. Visa otti kivat vireet ruutua varten ja näytti saavan hajua jo etulinjalle mentäessä vasemmasta etukulmasta. Lähetyksellä sinkaisi sinne, mutta etsiessään tekikin lenkin takaisinpäin lähetyslinjasta taaksepäin palaten kuitenkin heti alueelle. Ohjasin varmuuden vuoksi uudelleen keskilinjaa pitkin, mikä tuotti välittömästi esineen, luovutus nopea ja tarkka. Täydet pisteet ja koiran ihastelua. Kieltämättä Visa oli ihan liekeissä, upea kisata sen kanssa. ♥♥ Täydet 30 pistettä.

Tottiksen virittelyissä Visa tuntui kivalle ja päästiin ensiksi liikkeitä tekemään. Ilmoittautumiseen kuljetin mukana, mikä taisi laskea koiraa. :/ Seuruu tuntui kevyelle, koira ei pitänyt paikkaa täsmällisesti ja oli paineessa. Siitä ei valitettu mitään, sillä shown varasti ohjaajan emämoka: päätin sitten lompsia lävitse juoksu- ja hitaankävelyosuuksien... Jep, totaaliunohdus, jonka tajusin vasta liian myöhään. Tuomarin mielestä itse seuruu ok.

Istuminen tuomarin mielestä ok, arvosanaa en muista. Omaan silmään voisi olla nopeampi.

Maahanmeno niin ikään olisi voinut olla minusta nopeampi, samoin luoksetulo. Tuomari toivoi luoksetuloon hieman nopeutta ja taisi sanoa pienestä törmäämisestä lopussa? Minä pidin lopusta kyllä!

Tasamaanoudossa tuomari ei huomauttanut kuin eteentulon törmäämisestä. Minua oksetti koko koiran ponnettomuus ja liiskatus laukasta huolimatta, tarttuikin kapulaan huonosti.

Hyppynouto oli suuri pettymys. Heitin suoraan (iso ihme!) ja tarpeeksi kauas, vaan koira ei edes harkinnut paluuhyppyä. Ei ole kertaakaan treeneissä tehnyt, olin siis ratketa riemusta... Ihana heti ekassa kokeessa oppia virheitä. Loppu ok.

Estenoudossa niin ikään pelleili kapulan nostossa, oli tiputtanut sen esteen takana, palasi sentään esteen yli. Hemmetin elikko, noudon kanssa pelleily saa luvan riittää!!

Eteenmeno oli päivän paras liike. Visa ei ollut ahdistunut ja jo ennen ennakkovihjettä tiesi mitä tehdä. Valmisteleva osuus olisi voinut olla parempi, mutta sitä ei olla hinkattu ja mennään eri käskylläkin kuin seuruu. Lähti hienosti ja tipahti maahan ok, tosin parempiakin ehdottomasti nähtiin päivän aikana. Olin tyytyväinen silti.

Paikallamakuussa vasta bileet alkoivatkin. Vein koiran paikalle huolimattomasti, ilman kunnollista kontaktinottoa ennen käskyn antoa -> epävarma valuminen munimisasentoon. Oli noussut heti istumaan ja valunut maahan jossain vaiheessa. Hitsin hienoa, tämäkin opittiin heti ekassa kokeessa! Visa ei KOSKAAN ole noussut paikallaolosta. Veikkaan, että surkea jättö vaikutti. Lisäksi jo aiemmin esillä ollut ongelma (tosin lievempänä) voisi olla syynä; Vispi sekoittaa arki- ja kisapaikallaolot vähäisen treenimäärän takia ja esineruudun odottelun hengauttelu vielä pahensi asiaa yhdessä huolimattoman jätön takia. Mutta silti, voi partaäijä että syletti seisoskella siinä kaikkien osaavien ihmisten katseiden alla häpeämässä noin moukkamaista virhettä kaikkien muiden idioottivirheiden jälkeen. (Jenni, alan kuullostaa sinulta....)

81 pistettä.

Kuten olettaa saattaa, en ollut enää niin euforisessa tilassa tottiksen jälkeen kuin maaston päätyttyä. Sattuman kaupalla erehdyttiin kuitenkin saamaan kasaan ykköstuloksen verran pisteitä ja vieläpä voittamaan luokkamme! Visalle siis 276 pistettä, 1-tulos, JK1 ja sij.1./4. Noloa tuolla tottiksella, kun muilla oli niin mahtavia suorituksia...

Latasin koevideoista nettiin ne kaksi, jotka kehtaan esittää. Tässä siis kisaseuruu, kaksi videota sunnuntain palauttelevasta treenistä ja kisaeteenmeno. Seuruussa erona kisavideoon on koiran ryhti, tiiviys, rentous, röyhkeys. Kisavideoissa koira rauhoittelee, on varovainen, luumuilee - YÖK. Ohjaaja taas käveli kisassa normaalisti, kun koira ei estänyt... Hups. Tiedä sitten kumpi on lopulta fiksumpaa.

Juu, ohjaajan kädet jäätävät ja kävely on luonnotonta. Katsokaa sitä koiraa, kun se on hieno (paitsi pärskähtäminen).

Valmisteleva osuus ei ole varsinaista seuruuta. (Lopussa oleva kävely on hengailua, ei seuraamista.)

Palkintojenjaossa en joutunut käymään, kun suunnattiin Heinolaan agilitykoulutukseen. Lauantain koulutti Maria Aaltonen tekniikkajuttuja ja sunnuntain Marko Mäkelä ratatreeniä. Meno ei tuntunut hyvälle, ei osattu enää oletettujakaan asioita kovin pätevästi vaikka niin olen luullut. Ideoita tuli ja etenkin rimakysymykseen koetin saada vastauksia. Toivottavasti agilitykutinat paranee ennen ensi viikonlopun kisoja...

Kuukulaista katsellessani olen todennut, että nyt tehdään pari lupausta. Kujeen pitää päästä kisaamaan ja tekemään, se on ihanalla olemuksellaan sen ansainnut. Ja koirista on pakko pitää lihaksiston puolesta parempaa huolta, eikä laiskotella tippaakaan lihashuollon kanssa. Mä tykkään niin liikuttaa niitä (ja itseäni) paljon ja treenata rankasti, mutta luistan lihashuollosta todella törkeästi. Ei käy, ei. Kujeen kunnollinen treenaus taitaa kyllä edellyttää sen kropan kuntoon saamista fysioterapian voimin, sinne siis.

Haluan äkkiä tästä ärsyttävästä flunssasta eroon! Viikko ilman kunnon hikilenkkejä ei tee hyvää... Vaan kun ei saisi, pitäisi levätä, eikä tässä kohtaa hapenottokyky ole mitään superluokkaa.