Katkeria ja kirjavia viikonloppuja

Flunssa selätetty!

Edellisen päivityksen tiivistunnelmaisen viikonlopun jälkeen Visa kävi fyssarin käsissä ja sieltähän löytyikin ylläreitä... Edellinen käynti oli toukokuussa, väli oli päässyt venymään liian pitkäksi treenien rankkuuteen nähden (ja laiskaan ohjaajaan...). Suoliluu oli jälleen vinossa, kylkiluita koppurana ja muuta mukavaa. Tällä viikolla menevät molemmat pojat käymään Riinan hoteissa, katsotaan onko Vispiläinen nyt suorassa.

Minä aloitin ihan vaihteeksi koulunkäynnin. Lahden ammattikorkeakoulun fysioterapian opiskelijaksi saan itseäni kutsua, sinne pääsystä pitäisi olla ylpeä ja unohtaa se kumma hämmennys, mikä uravalinnan kanssa kummittelee. Jospa se siitä selkiytyy... Koulun kuuluisi viedä aikaa (tälläkin hetkellä pitäisi tavata luita latinaksi tai ruuansulatusta...), mutta tavoilleni uskollisena alan saada hillittömiä treeni-intoja aikaan kun pitäisi tehdä jotakin muuta. Pisteet koululle, kohtahan tässä jo startataan tokossa!

Visa kävi koettamassa onneaan kuun ensimmäisenä viikonloppuna Syysskaboissa. Valitettavasti tuuria riitti vain yhdelle radalle, jossa kiltti ruotsalaistuomari antoi viimeisen hypyn höpöilyistä huolimatta meille LUVAn. Kahdella radalla tehtiin likimainnollat eli vitoset. Hosuin A:n alastulolta koiran pikavapautuksella pois, jolloin se ilmeisen "keppivarmana" syötti kakkosväliin... En ainakaan kironnut taas. Sunnuntain likimainnollan mokasin väärin ajoitetulla vippauksella tokavikalla esteellä, enää ei ruotsalaistäti hennonnut sääliä surkukelpietä bortsukoneiden seassa vaan tuomitsi kiellon. Sanotaanko, että olin lähes valmis lopettamaan koko turkasen lajin harrastamisen, kun ei tunnuta koskaan pääsevän sinne kolmosluokkaan, missä saisi hetken hengähtää. Osaan vain ja ainoastaan jumittua koirineni kakkosluokkaan muiden viuhtoessa ohitse kohti arvokisoja. Mutta kuten sivupalkin kalenterista huomaa, leuka on jo rinnassa ja suunta kohti uusia pettymyksiä...

Treenien osalta pidettiin hävettävän pitkä tauko pk-kisojen jälkeen. Tottista on palauteltu, piiskattu ja hubattu, mutta maastot jäivät jäihin kokeen jälkeen. Ollaan suomeksi sanoen treenattu vain agilityt. Menneen viikonlopun kelpieleirillä tehtiin sitten palauttelevat.

Viikonloppuna vajaa pentueellinen Maiskis-kasvatteja kera emänsä, sekä sukulaissuhteen omaavan vahvistuksen ja yhden vierailevan tähden kasaantuivat meidän perheen maatilalle. Kolmen päivän aikana treenattiin hakua, peltojälkeä, esineruutua, tokoa/tottista ja agilityä. Voi kunpa aina olisi treeniseuraa ja noin tehokas olo! Kiitos kaikille mukana olleille, oli rattoisaa :)

Perjantaina Visa teki pimeän tulon vuoksi ilmaisutreenin pellolla. 4 "valmista" (näki tietenkin pellolla) maalimiestä, eri pituisia haukkusarjoja. Kaikilla aloitti hyvin, pysyi paikallaan ja oli kiltti. Pistoilla vauhtia oli hippasen sanoisinko... liikaa.

Lauantaina aamusta hakumetsään. Visalle 4 maalimiestä muistikuvina, pressulla tai maastoverkolla peitettynä. Tuuli tuli rinteeseen nousevan alueen etureunasta, mikä saattoi aiheuttaa sen, että Visa lähti jokaisella pistolla nousemaan hieman rinnettä ylöspäin piston ollessa muuten suora ja syvä. 1. mm hyvä ilmaisun aloitus ja muutenkin ok sarja. 2. oli lyhyt sarja, aloitus jälleen hyvä. 3. pitkä ilmaisu, aloitti hyvin mutta turhautui etenkin minun tullessa näköetäisyydelle, oli sikaillut nuolaisemalla ja tassuilla koplaamalla (??!!??). 4. mm piti olla vain lyhyt aloitus, mutta Vispi olikin halunnut naaman näkyviin eli kaivanut mm pressun alta... Nice indeed, ongelma vaihtui peruuttamisesta sikailuun siis.

Päivällä oli agilityn vuoro. Tekaisin päästäni huonon radan, jolla ei ollut oikein kunnollisia ideoita, kerrankin en osannut kehitellä tuosta vaan. :/ Visa oli yllättävän kiltillä tuulella, mutta en ollut tietenkään tyytyväinen sen käännöksiin ihmisnuolessa tai niistossa. Videolta katsoessa ne eivät olleet niin pahan näköisiä kuitenkaan ja pohdittiin jo treeneissä, että onko siitä banaanihypystä ihan pakkopakko tehdä Juttua... En tiedä, haluaisin useamman ihmisen näkemykset. Puomin kontaktit aivan uberit ilman kiintopiste-esteitä! :)) Kepeiltä valahti kerran pois kun vedätin ja sitten pysähdyin, näitä häröjä ei vaan todellakaan saisi sattua edes treeneissä! Rimoja taisi tulla pari ja hyppysuoran päässä jarrut pelasivat.

Illalla peltojäljen vanhetessa käytiin pienessä esineruudussa (n. 15x30m) nostamassa 2 esinettä ihan kivalla sykkeellä.

Heinäpellolle jälki 3 esineellä, 5 kulmalla, vanheni jotain vaja 2h, ruokaa varmaan 1/3, koska oli palauttava. Pituutta 500-700m, en osaa arvioida, ajamiseen meni kuitenkin vartti. Jälki videoitiinkin pitkästä aikaa! Oli kiva nähdä miltä koiran jäljestys näyttää sivustapäin. Visa ajoi kulmat todella kauniisti, yhdessä ehti etutassut käydä kulmasta yli ja välittömästi korjasi. Esineilmaisut ok, jostain syystä tarkisteli sivuilleen ennen toista esinettä (?).

Sunnuntaina aamu aloitettiin tottistelemalla. Visa esitti puskevaa ja estävää seuruutaan... Tarttis tehrä jotain tai viimeistään tokokokeissa (jos sinne tosissaan vielä joskus ajaudutaan) tuomarit näkevät punaista, ellei V tee kisakevennystä (mikä ei ole toivottavaa!!). Mutta vire oli super ja koira ihanan alertti, se mitä sen kuuluukin olla. Vauhtinoutoja parilla palautuksellisella 650g, 1kg ja 2kg kapuloilla. Palautusasennot 2kg:llakin hyvät, vauhdeissa parannettavaa. Nyt se iskunoutokuuri! Lyhyt paikallamakuu toisen koiran tehdessä liikkeitä ok.

Minihakutreenissä oli tarkoitus kaivaa esiin ilmaisun pelleilyt, mutta kahdella verkotetulla/pressutetulla haamulla ei saatu virhettä aikaan. Ei myöskään kolmannella valmiilla verkotetulla. Ilmaisut tosin olivat alle 30 haukkua kaikki, mutta parempi että onnistui. Ongelmaa pitää silti työstää, nurkkamaalimiehiä kasvot piilossa siis.

Nyt on sellainen raivostuttava kysymysmerkkihetki. Mitä me treenataan? Tälle vuodelle ei enää ehditä kokeisiin koettamaan JK2:sta, mutta kevättä varten pitää laitella janat kuntoon ja piiskata pellolla sekä metsässä perusjäljestystä pysymään kunnossa. Hakuryhmään kyselin. Agilityssä viikottaiset treenit tuntuvat vähälle ja kisamenestyksen ollessa surkea ja kalenterin todella täynnä tuntuu turhauttavalle... Voi kun ehtisi aksata 2 kertaa viikossa ja pääsisi pian 3lk. kisaamaan! Harkitsen tosissani tokon aloittamista, mutta luulen, että kerran tunnareiden ja merkkien kanssa kentällä käytyäni palaan nöyrin mielin jälleen temppujen opetteluun. Toko ei vain sovi mulle ja Visalle. Kuje voisi sen sijaan koettaa erikoisvoittajaistua... ;)