Kun kaikki menee päin mäntyä, paista pannukakku"

Kitisin kuumuudesta, nyt siis kehun koleutta. Syksy vaan tuoksuu niin parhaalle, tuntuu mahtavalle kun saa pukea päällensä jotakin mikä alittaa polven ja peittää kyynärpään. Softsell, villapaita, fjällrävenit. Ah.

Viikot hujahtelevat nopsaan töiden ja arkitoimien parissa, viikonloppujen livahteluista puhumattakaan. Yövuoroviikolla ei tunnu ehtivän tehdä senkään vertaa kuin muulloin, vaikka jaksamisen syy se taitaa eniten olla. Hämmästyttävän reippaita me ollaan silti, tätähän voisi kutsua taas tosiharrastamiseksi! :))

Treenien aiheena ovat olleet tietenkin metsäpelit ja ne hankalat osat tottista. Esineruudut olivat tovin niin koneita vaihtelevista olosuhteista huolimatta, että treenasin niitä vähäisesti. Tilastoon tuppaava pakollinen virhe sattui pahasti juuri toisiksi viimeisiin treeneihin ennen kisoja, mutta onneksi tämän aamupäivän viimeistelyssä koira oli normaalissa liekkimoodissaan.

Janoja on ajettu vaihtelevalla menestyksellä; Vispillä on paha tapa arpoa jäljen suunta edellisen treenin muistikuvan perusteella. Veikkaisin syylliseksi tähän ongelmaan sitä, että olen treenannut useamman janan samalle jäljelle eli ollaan palattu uuteen kohtaan tielle ja lähetetty koira uudelleen jäljelle, minkä se jo tietää olevan metsässä tiettyyn suuntaan. Fiksua, mutta minkäs tyhmä tyttö osaa tehdä kun pätevä setä neuvoo ja erehdyttävästi koirakin toimii - ainakin sen muutaman treenin. Tyhmä tyttö myös luki koesäännöt vasta viimetingassa ja totesi treenanneensa suotta liian tuoreita janoja vanhasta sääntömuistista... No, kepit nousee ja hössötyskin on ollut kurissa, kun muistettiin laittaa matkaeväitä ylläreiksi.

Tottis on mennyt kivalla fiiliksellä ja toistoilla eteenmenoonkin saatiin uskoa. Vaan saa nähdä, kykeneekö koira kisatilanteen paineessa olemaan muuta kuin kiltti liiskattu luumu "sivulla on hyvä, sivulla on turva, sivulla on kiltti koira"... :)

Agilitystä pidettiin Järvenpään kisojen jälkeen nollaustauko. Tuntui kannattavan, sillä koira oli ilmiömäisen ihana seuraavissa treeneissä. Puomitkin ihan priimaa ja kaikki pelitti vaarallisen hyvin. Siis odotamme lujaa rysähdystä tulevan viikonlopun koulutuksessa todellisuuden iskiessä eteen, puhumattakaan edessä olevasta huimasta 4 startin kisarupeamasta... :D Miten voikaan välistä mennä niin mahtavasti ja seuraavalla kerralla ei osata edes yksinkertaisia asioita? Kunhan ne kepit nyt pysyisivät kasassa kisatilanteessakin, saatan rakoilla jos eivät.

Viime viikonloppuna vierailtiin Pohjanmaalla. Koetin elätellä toiveita hupsuttelusta sorsakoirana, mutta Visa totesi vainaan heinäsorsan kohdatessaan tyytyä käskyistä ja pakkopitämisistä huolimatta nuuskimaan tapausta naamallaan "kaveri on kuollut, ei kykene, kuollut on"-ilmeellä. Kiivetköön siis vain peppu edellä puuhun, sen se osaa.

Katsotaan paistetaanko meillä pannukakkua lauantaina.