Jospa sitä yrittäisi taas tehdä kuukausikatsausta... Tosin oikein mikään ei ole muuttunut, yhtä nollassa ollaan.
Jos otetaan ensiksi huonot puolet? Visa on auttamatta pieni, sekavien kotimittaustulosten keskiarvo oli tänään jotain väliltä 44-45 cm, pitää mitata hallilla oikealla säkämitalla. Painoa 11,5kg. Kasvu alkaa selkeästi hiipua, jäämme päättäväisen luonteen varaan.
Mutta sitä Vispillä on onneksi ainakin jossain määrin, päättävyyttä. Sikailuleikit on aikas huippuja ja vetoleikitkin sujuu vähän paremmin. Jos joku nyt luulee, että Vippi ei kiinnostu lelusta tms, on se väärä luulo. Visa saalistaa, tarttuu ja pysyy kiinni (paitsi paineessa ote venkoaa, mutta V on kelpie). Ongelmana on vastustaminen ja siinä ohjaaja. Olen pyrkinyt opettamaan paineen avulla vastustamista, mutta jossain mokaan, koska homma ei etene halutun näköiseksi - minun kanssani. En sitten tiedä eikö Visa voi sikailla vetoleikissä ohjaajaa kohtaan rennosti vai olenko vain niin surkea leikkijä, mutta kehittymään pyritään edelleen.
Jälkien määrää koetin blogimerkintöjen perusteella laskea ja muistella joitakin mitä ei ole merkattu, sain summaksi 42. Pentupäiviksestä voisi löytyä vielä lisää ja veikkaan että merkkaamattakin on jäänyt joitain, ehkä. Että lähemmäs 50 jälkeä ollaan luultavasti ajettu - vähän. Mutta jälki sujuu parhaiten. Yhteen vaiheeseen tuntui, että otettiin liian suuri harppaus eteenpäin, joten ollaan nyt junnattu paikallaan vaikka olisi aika siirtyä taas vaikeampiin jälkiin. Tehdä paaaaljon pidempiä, maastopohjan vaihdoksia, teiden ylityksiä ja niitä kulmia. Lisätä häiriöitä jne. Haluasin vaan saada kulmat hyviksi kaikkilla alustoilla, myös siellä heinäpellolla. Nurmella ja mullalla kun ne sujuvat pääosin hyvin. Visa ajaa tarkasti ja keskittyneesti, myös tyhjät askeleet ja reagoi huomautuksiin oikein.
Haku... Ongelmana on osaamaton ohjaaja. Sisähakuja ei olla tehty aikoihin, olisi aihetta!! Kunnostaudun heti syysloman jälkeen. Kun kerran kelpie tulee joka päivä mukaan koululle, miksi sen kanssa ei tule tehtyä sisähakuja? *hakkaa päätä seinään* Tuuli-ilmaisut menee hyvin. Mutta pistoja pitäisi opettaa ja tuuli-ilmaisujen tekoonkin saatiin erilaista ohjetta, kuin mitä ollaan tehty... Treeniä peliin, ei siinä muu auta. Ja ilmaisumuotoa voisi miettiä, Visalle kun näin äkkiseltään käy molemmat: se tykkää kantaa ja juosta, mutta haukkuakin irtoaa.
Esineitä pitäisi tehdä enemmän myöskin. Visa tekee kyllä hommia hyvin nenällään eikä luovuta, siitä ei voi moittia. Reagointeina ollaan tehty ja myös ihan vain lähettämällä, irtoaminenkaan ei tuota tuskaa. Välillä tahtoo vaan mennä juoksemiseksi, jos ajatus unohtuu ohjaajan taskuun.
Tottista ollaan tehty varmaan eniten ja siinäkin junnattu vain samoja juttuja: seuraaminen, sivulletulo, eteentulo, istuminen, maahanmeno ja paikallaolo. Pitäisi opettaa uusia juttuja ja edetä!! Sivulletuloa tarjoaa hyvin, mutta käskyn yhdistäminen on jäänyt ohjaajalta unholaan... Jäävät liikkeet on nopeat ja paikallapysyminen kaipaa vain treeniä. Seuraamisen asennosta olenkin jo valittanut, sitä pitää videoida ja pohtia. Eteentuloa tarjoaa pienen avun jälkeen hienosti. Eteenmenoa tehty vain muutaman kerran, se vasta toistoja vaatisikin! Noutoa tehty pari kertaa, ihan ok.
Agilityssä tehty putkea, kahta peräkkäistä hyppyä, keppejä, hypyn kiertoa, käännöksen ennakointia hypyllä ja kontaktiesteitä hubailtu. Kontaktien suoritustapa pitää ehdottomasti kehitellä ja alkaa opettamaan! Keinun ja puomin meneminen on kelpielapsesta ehkä hienointa ikinä, keinun rämähdys vain innostaa. Kepit Visa hahmottaa jo jotenkin, ei meinaa peruuttavan ohjaajan käsi pysyä mukana kun kelpie puskee menemään... Hyppyjutut Visa tajusi hyvin ja putki on huippu.
Kuten huomaa, lähes kaikissa lajeissa kaivataan vaan treenausta ja etenemistä. Miksei ohjaaja sitten tee niitä? Hyvä kysymys, voisiko joku keksiä vastauksenkin... Mukamas treenaan joka päivä ja mitään ei tapahdu. Noloa ja ironista, sanoisinko. Kyllä, Vitsa on vasta lapsi, mutta puolivuotias... Kyllä se jotain jo velvoittaa osaamaan enemmän kuin nuo ja etenkin ohjaajalta enemmän.
Visa on mukava koira, minulle ja minun tarpeisiini, siitä ei pääse mihinkään. Pääsin rotuvalinnasta aiheutuneesta ahdistuksesta jo eroon, jospa pääsisin kokokriisistäkin. Paljosta en voi kelpiepoikaa syyttää, siinä ei suuria virheitä ole vielä ilmennyt. Sillä on hyvä keskittymiskyky ja työskentelyinto, se tykkää tehdä, leikkii ja pitää ruuasta. Äänet eivät ole nyt olleet ongelma, jospa ampumarata jälleen kutsuisi loman aikana. Visa on oppinut rauhoittumaan sisällä ja osaa hengailumakoilun treenien ohessa. Viipi oppii nopeasti, on helposti ohjattavissa ja osaa aktivoitua pakotteista. Hermotkaan eivät ole vielä tulleet esteeksi.
On epäreilua odottaa koiralta aina vain enemmän, mutta niin minä teen aina - haluaisin kaiken ja vähän päälle, 100% ei riitä kun pitää olla 110%. Varmaan luokkakaverit voisivat huomauttaa monestakin puutteesta Vispin luonteessa, mutta tosiasiassa minä en niitä keksi (ehkä käytän sittenkin vaaleanpunaisia laseja...?) ja silti osaan kehittää ongelmia ties mistä loputtomasti.
Visasta vaikuttaisi tulevan sellainen kelpie kuin tahdoinkin, toivottavasti suunta pysyy samana jatkossakin. Tuijalle kiitosta suklaisesta pähkinäpojasta, joka on oikein makea!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti