Lähdettiin puolen päivän aikoihin kämpän kokoonpanolla ajelemaan kohti jälkipeltoja, mutta tehtiinkin yllytyshullu retki Himangalle ja sieltä Lohtajalle! Katseltiin maisemia ja löydettiin meri <3 Ihania ihania ihania aaltoja, iso hiekkaranta ja ties mitä. Harmi, ettei jaksettu ajaa hakemaan kameraa kämpiltä enää suunnitelman muutoksen jälkeen, olisi todella kannattanut. No, toiste sitten uudestaan. Koirat kirmailivat onnessaan ympäriinsä ja erehtyivät oikaisemaan Marjon luo veden ympäröimältä särkältä hieman syvemmän veden läpi... :D Visalle teki oikein hyvää myös viereiseltä armeijan ampuma-alueelta kuulunut pauke, ei ollut ihan pikkuiset pyssyt asialla. Selkeästi reagoi niihin ja ahdistui, tuli jalkoihin ruinaamaan tukea ja hakeutui etäämmälle äänistä. Mutta kun ihmiset ja rautahermoinen Ruspe vaan kävelivät eteenpäin, Visakin rauhoittui. Isompiin tykin tms. ääniin vaan reagoi reilummin, pienemmät rätinät ei niinkään haitanneet.
Jatkettiin Kannukseen tultuamme kuitenkin vielä JÄLJELLE ja ESINERUUTUILEMAAN.
Esineruutu oli 35x12 m, vastatuuli ja ruudussa 5 esinettä (pieni ja vähän isompi pehmolelu, tumppu, avainnauha, käytävämaton pala). Yksi ihan edessä, molemmissa takanurkissa, keskellä ruutua ja keskivaiheilla oikeassa reunassa. Visa otti hajua lähimmästä esineestä tuulen mukana kun toin sen lähetysreunalle. Etsi ja toi 3 esinettä pienillä palkkauksilla todella hienosti tuulesta nostaen ja ruudun sisällä pysyen. Pohdin, että jatkanko enää treeniä ja tein väärän päätöksen: jatkoin. Vispi lähti enää vain lontimaan ympäriinsä, huiteli ruudun rajojen yli selkeästi jne. Sorruin auttamaan ja lopulta minun kävellessä ruudussa mukana V nosti hyvin loput kaksi esinettä. Voi tuska, opettele hyvä ohjaaja lopettamaan ajoissa!!
Jälki oli arviolta reilut 200 askelta, 2 kulmaa ja muutama tyhjä pätkä, Marjon talloma. Vispillä oli taas hosuminen päällä, vatkailua tuli etenkin tyhjillä. Kulmissa ohjaaja keskittyi vain tuijottamaan, että mihin jälki menee seuraavaksi (todella viisasta..), mutta mukana kävelleen häirikön mukaan korkeintaan kuono kävi yli kulman. Ei tuntunut oikein hyvältä koko touhu, vaikka V menikin edelleen kohtuullisen tarkasti. Harmonisuus vaan oli totaalisen hukassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti