Pohdi tyttö pohdi!

Kesken koulupäivän oli jälleen sopiva rako treenaamiseen, aiheena AGILITY. Kiikutin pari hyppyä ja putken kentälle, sekä erillisenä sitten keppejä. Hypyt peräkkäin ja putki mutkalle loppuun, tässä väännettiin molempiin suuntiin valsseja putken jälkeen, leikkauksia putkella ja ohjailin hyppysuoraa eri kohdista. Vispillä on kiva veto putkeen! Sitten hypyt vinoon linjaan ja treenin alle takaakierto eri etäisyyksiltä, "täyskäännöshyppy", sylikäännös, poispäin käännös ja takaaleikkaus. Takaakierto ja 360-hyppy ok. Sylkkärin ja poikkarin oppi hyvin, hieman kyselyä poikkarissa kuitenkin. Takaaleikkaus sujui ok yhdellä hypyllä oikealle, mutta vasemmalle olikin hankalampaa kun kelpierukalla jumitti oikealle palloajatukset... Eihän tuo mitenkään nopea ole mistään kohtaa, mutta eipä tässä vaiheessa tarvitsekaan tykittää :) Keppejä eri kulmista, taittuminen oikeaan väliin tahtoo olla työlästä kun keepi haluaa puskea jo menemään!

Iltapäivällä saatiin trimmaukset pakettiin aikaisin, joten pääsin Vispilän kanssa nauttimaan valoisasta ajasta. Poljin raviradan pelloille 365 askelta pitkän JÄLJEN, jossa oli 6 kulmaa, tiuhaa kaarta, pienen polun ylitys ja samalla pellon vaihdos (toinen oli rehevämpi, toinen korsittunut ja kuiva). Tyhjiä oli muutama 6-10 askeleen pätkä, tyhjien keskellä aina yksi ylläriaskelma namilla. Ikää jäljelle tuli puolisen tuntia.
Kiesi ajoi ensimmäisen suoran oikein tyylikkäästi, jättäydyin 3m perään ja edelleen ajoi hyvin. Eka kulma meni puoli koiran mittaa pitkäksi, huomautin moisesta hairahduksesta ja V etsi itsensä jäljelle. Toisessa kulmassa sama virhe, hieman lievempi vain. Kaarrokset menivät ok, tosin yhdessä vaiheessa (n. metrin pituisella alueella) V työsti kovasti ja minulla ei ollut tarkkaa askelten paikkaa tiedossa, mutta jälki jatkui kuitenkin tämän jälkeen ok. Lopuissakin kulmissa eri asteisia yliajoja (korkeintaan puoli koiranmittaa), vain yksi meni virheettä. Visa kyllä lähtee heti etsimään jälkeä ja huolestuu selvästi kadotettuaan sen, mutta eihän sitä kuulu hukata ikinäikinä. Mistähän moinen taas johtuu... Pellon vaihdoksessa Visa joutui työstämään selkeästi enemmän kuin vihreämmällä pellolla, mutta ajoi hyvin. Kuivemmalla pellolla ajo meni vähän paineiseksi, yliyrittämiseksi. Oli jäljellä hyviäkin kohtia, mutta ei oikein huippua fiilistä jäänyt.

Mietinnässä on, etenenkö jäljen opetuksessa ennen talvitaukoa (mikäli joskus nyt lunta saadaan..) ja jos etenen, niin miten? Esineiden alkuopetus ruudussa? Terävät kulmat? Janatyöskentely? Pyrin vanhentamaan jälkiä nyt jonkin verran, aina paikan mukaan. Nameja en aio ottaa pois yhtään enempää kuin nytkään, näillä tyhjien määrillä mennään vielä jonkin aikaa. Ideoita?

Jotenkin tuntuu turhan aikaiselta alkaa vaikeuttamaan jälkeä huimasti, mutta toisaalta miksei pohjia voisi tehdä, tuleepahan jotain uutta ja mielenkiintoista...
Mua ahdistaa ajoittain, että Visa ei osaa (tosin useammin ahdistaa että mä en osaa) tarpeeksi tai riittävän hyvin. Tämä efekti tulee esiin, kun erehtyy lukemaan etenkin erään tietyn bordercolliekennelin megataitavien kasvattien sivuja. Tänään iski ahdistus, että vaadin liikaa ja puudutan sen burnoutiin ennen kahden vuoden ikää. Elä tässä nyt sitten tasapainossa itsensä kanssa. :D Ehkä mun pitäisi a) viettää vähemmän aikaa netissä lukemalla ties mitä koirasivustoja b) ajatella vähemmän ja c) hankkia elämä.