Ohjaajalle iski ihme ihottuma päälle. Atoopinen iho päätti herätä pitkän hiljaiselon jälkeen, nyt sitten tuskaillaan rasvatuubien kanssa ties kuinka kauan... Hajoan tähän jo nyt, pakko osoittaa syvää myötätuntoa ja isot hatunnostot niille, joilla on oikeasti pahat ihottumat vuosikausia. Toivottavasti tämä lähtee _nopeasti_ pois.
Aamupäivä meni arvauskeskuksen laboratorioon jonottaessa, olisi pitänyt uskoa äitiä että siellä tosiaaan on jos jonkinlaiset pappapataljoonat edellä.
Iltapäivän puolella tallasin Visalle JÄLJEN märälle heinäpellolle, pituutta reilut 200 askelta, ikää puolisen tuntia. 5 kulmaa, parissa kohtaa mutkaa, toinen oikein tiuhaa lätäköiden väistelystä johtuen. Tyhjiä oli pari alle 10 askeleen sarjaa, tosin vähän vaikutti siltä että varikset olivat tehneet lisähaastetta...
Visa lähti paalulta ok, mutta alle 5m jäljestettyään meinasi huitaista askeleesta törkeästi ohi työstämättä tippaakaan (?!?), mistä tietenkin huomautin ja kelpie päättää passivoitua odottamaan lupaa kuten paalulla... Avustin jatkamaan käskyllä, koska "paalujumituksesta" tuskin lähtisi itsenäisesti. Mistähän moinen johtuu, ei voi tietää. Visa tuntui paikkaavan parin viimeisen jäljen ripeää tahtia menemällä tämän jäljen korostetun hitaasti, kuitenkin työskennellen katkoitta tuon alkujupakan jälkeen. Kulmat ajoi fiksusti, kaarrokset samoin! Yhdessä oikein märässä kulmassa stoppasi kuin seinään (etujalat kulman tekevässä askeleessa) tajuttuaan, että jälki ei jatkukaan suoraan > peruutti itsenäisesti ja työsti oikean suunnan. Nokkela koira. Tyhjillä askelilla oli tarkkana.
Saapi nähdä, oliko tuo tämän syksyn viimeinen jälki. Kun lunta jo pivoilivat tänne suunnalle ensi viikoksi ja eipä tässä toisaalta olisi enää pakko jälkiä ajella, keväällä voisi jatkaa näillä eväillä. Jotenkin ei viitsisi aloittaa mitään suurta opettelua, jos homma jää puolitiehen talven yllättäessä. Enpä tiedä, fiiliksen mukaan.
Jäljeltä jatkettiin suoraan kentälle TOTTISTELEMAAN. Ennen jäljelle menoa tein seuraamista, jääviä (istuminen ja maahanmeno) ja sivulletuloa kuraisessa kohdassa, ei ollut ongelmaa laittaa takamusta märkään. Seuraaminen ja jäävät ei ihan parasta, sivulletulot ok.
Nurmikentillä noutoa ja eteentuloa. Visa teki hienoja hetsinoutoja, yhdistin tähän jo käskyäkin. Tarttuu kapulaan useimmiten jo kääntyessään, joka tapauksessa oikein ripeästi ja hyvällä otteella. Lähtee tuomaan ilman apuja vauhdikkaasti, mistä sitten lennosta leluun kiinni. Nyt irrotti hyvin kapulasta vauhdista! Eteentuloissa ei ollut mitään huippua potkua, mutta teknisesti ihan ok. Pitäisi vissiin ottaa lelua enemmän mukaan jo tässä vaiheessa, ainakin seuraamiseen, jotta sitä ryhtiä tulisi enemmän. Onhan tuo nytkin ihan kiva, mutta eihän sellainen riitä ;) Leikkiminen sujui hyvin!
Metsälenkillä löydettiin uusia paikkoja, ei pitäisi ihmisen jumittua tallaamaan samoja metsiä vaan useammin seikkailla :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti