Poimi timanttisi joka kimaltaa eniten!

Tällaisen tyypin kanssa lähdettiin Frankfurtista kohti kotia.

Haave toisesta kelpiestä kytenyt jo useamman vuoden, mutta toteutus antoi odottaa itseään. Ajatukset olivat suunnattu valmistumisen yhteyteen "lahjapentuun" itselle, mutta Kujeen menetys ja sattuma muuttivat suunnitelmia. Pitkään ihastelemalleni nartulle ei tullutkaan tälle keväälle pentuja, joten heitin ajatuksen villistä kortista ilmoille. Ja tässä sitä nyt ollaan, kahden kelpien ohjaajana!

Minä en ole aiemmin lentänyt kuin kerran lapsena - ei mitään muistikuvia. Hitusen huimasi tarttua tilaisuuteen hakea pentu lentäen, kuviossa oli minun kokemattomasta kontrollifriikin näkökulmastani liikaa liikkuvia osia, mutta lopulta selvisin hyvin kentillä ja päädyin oikeisiin paikkoihin oikeaan aikaan. ;) Ja varsin hauskaahan se oli kokonaisuudessaan enkä olisi ihan heti lennellyt ilman tätä tilaisuutta. Olen kovin iloinen siitä, että sain lähteä hakumatkalle, kiitos asianomaisille!

Helsinki-Vantaan aamuaurinko.

Eilinen päivä siis kului lentokentillä ja -koneissa. 2:15 herätti kello, 3:10 lähti bussi Helsinki-Vantaalle ja 6:15 lento Tukholmaan, josta jatkoin Frankfurtiin. Kentällä tapasin Tronin kasvattajan ja isän omistajan. Mukana olivat myös pennun vanhemmat, jotka vaikuttivat parin tunnin tapaamisen perusteella sellaisilta kuin olin kuvitellutkin kertomusten ja videoiden kautta - oikein mukavilta, hyviltä koirilta. Pari tuntia kului papereita kirjoitellen, jutellen ja kahvitellen. Kun kello alkoi lähestyä check-inin aikarajaa, autettiin minua selvittämään vielä muutaman mutkan kautta itseni lähtövalmiiksi Tronin kanssa. Oli todella mukava tavata pennun alkutaipaleen ihmiset kasvotusten ja nähdä sen vanhemmat edes pikaisesti!

Frankfurtissa boardingin odottelua.

Turvatarkastuksessa henkilökunta talutti Tronin ohi metallinpaljastimen ja jatkoivat sen palluttelua minun keräillessä tavaroitani. Sitten saatiinkin kävellä 1-terminaalin toinen A-porttien käytävä aivan toiseen päähän... Tulessani aamun lennolta samaisilta porteilta hymähdin käytävien kävelyliukuhihnoille, mutta kun kävelin takaisin päin pentu sylissä (tyyppi oli kävellyt jo lähtöaulassa ja ulkona aivan tarpeeksi) ja laukut olalla, aloin hahmottaa niiden tarpeellisuutta. Frankfurt oli vähän toista kaliberia kuin Helsinki-Vantaa, ylläri...

Lennolla kaikki meni hyvin. Vieressä istunut mukava saksalaispariskunta seurasi pennun oloa laukussa vähintään yhtä tiiviisti kuin minä, vaikka eipä se paljoa puuhannut tai äännellyt vaikka aiheesta heidän kanssaan naureskeltiinkin ennen nousua. Piti nenäänsä laukun oviaukon pienessä raossa, loppumatkasta läähätteli fleecepeittonsa lämmöstä ja koneen ottaessa kiinni Suomen pintaan pelaili wubballa. Varsin helppo matkustuskaveri!

Suomessa äiti oli ystävällisesti meitä hakemassa (kiitos vielä!) mukanaan Mino ja Visa. Mino totesi pennun toistaiseksi harmittomaksi, mutta hyvin epämiellyttäväksi kuten aina kaikki pennut. Visa oli setämäisen kiinnostunut tulokkaasta.
Yli 17 tunnin reissu yhteensä, josta 12 tuntia istuin joko koneissa tai kentillä. Ihan mahtava päivä!

Perhepotrettiyritys paljastaa totuuden?

Tron 9,5vk

Tron on kotiunut hienosti! Visaa Tron katsoo kummissaan, kun se sätkii selällään leluja vinguttaen, mutta muuten yhteiselo on lähtenyt hyvin käyntiin. Vispi suhtautuu setämäisen kärsivällisesti pennun tutustumisyrityksiin, tosin vielä Tron ei ole erityisemmin sen liiveihin yrittänyt uida.

Tron vaikuttaa tämän puolentoista vuorokauden tutustumisen perusteella sellaiselta koiralta, mitä toivoin ja odotinkin. Sen leikkiminen on intensiivistä, se on ahne, sosiaalinen, reipas ja mikä tärkeintä, suhtautuu maailmaan onnellisen ennakkoluulottomasti ja avoimesti. Todella hurmaava ja mahtava pentu, olen aivan rakastunut!

"Setääää!"

Mun pojat, team wk/ak. Sydän!

Typhoon Tron!

Mutta kuka tämä Tron oikein on?

Tron, kelpie uros, Sparrowhill (GY) Tron, on kotoisin Saksasta. Tron on minulla sijoituksessa Erjalta ja Katjalta. Tronin isä on Tango, johon tykästyin kovin tokovideon perusteella eikä agilityssäkään (linkki 1, linkki 2) ole valittamista. Emä Happy tekee agilityä tällä videolla kohdassa 0:31 ja 12:18. Molemmat vanhemmat ovat siis working kelpieitä ja selvänä ykköslajina on paimennus.
Tronista tulee toivottavasti kaikinpuolin terve ja toimiva koira, jalostukseen ja harrastuksiin. Lajivalikoima pidetään laajana, kiinnostus kallistuu tällä hetkellä eniten agilityyn ja tokoon, mutta ehdottomasti maastolajeista opetellaan hyvät pohjat, jos niihin haluankin panostaa tulevaisuudessa enemmän.

Minulla on käsissäni epäilemättä erinomaisen hieno pentu ja olen kovin onnellinen ja kiitollinen tästä villistä kortista (kirjaimellisesti!). Yritän parhaani mukaan olla koiran arvoinen ohjaaja; kulkea yhdessä, rennosti, hymyssä suin, täysillä. Kortit ovat tässä, pelin lopputulos riippuu valinnoista. Mihinkään ei ole kiire tai "pitäisi", paitsi olemaan tässä hetkessä läsnä ja onnellinen. Ja sen tämä pieni mies saa aikaan vain olemassaolollaan!

 "Each man should frame life so that at some future hour fact and his dreaming meet."

"Success is getting what you want; happiness is wanting what you get. "

"Attitude is a little thing that makes a big difference. "