Minä suojelen sinua kaikelta mitä ikinä keksitkin pelätä.

Kolmen viikon sisään mahtuu asioita, jotka vetävät ihmisen hiljaiseksi. Niin kovin hiljaiseksi ja vielä monesta täysin päinvastaisesta syystä. Facebookissa eräs koiraharrastustuttu totesi, että "siulla se on elämä yhtä vuoristorataa" ja osui kommentillaan todella oikein.

Mietin pitkään, mitä kirjoitan ja miten. Kun asioita kasaantuu kiihtyvällä tahdilla ja ne eivät sovi samaan tekstiin, eivät millään, vaan ansaitsisivat jokainen oman pitkän tekstinsä. Vyyhti on painava ja kevyt, synkän syvä ja huippuja hipova. Mutta se on avattava, eniten itseäni varten...

Aloitetaan tärkeimmästä ja kipeimmästä.

Minon moninainen oireilu ja sen myötä yhteys eläinlääkäriin jatkui tiiviinä. Röntgenkuvattiin jo ennestään tuttu krooninen bronkiitti kontrolliksi, otettiin verikokeita sisäelinten erikoistestejä myöden. Bronkiitin tuoma yskähtely alkoi vaikuttaa närästykseen liittyvältä, Minon yleinen väsymys ja haluttomuus sekä etenkin ruuan jälkeiset hankalat olot, jopa kipukohtaukset, olivat todella huolestuttavia ja hämmentäviä. Lähdettiin kokeilemaan gastriitin hoidolla, josko oireet helpottaisivat ja punnittiin samalla lisätutkimuksia. Viikon jälkeen Antepsinin, Omeprazolin ja ruokavalion synkronoinnista huolimatta Minon olo tuntui vain pahenevan, oireet lisääntyivät ja uusia ilmeni. Mino ei ollut enää oma itsensä kuin hetkittäin, se alkoi jättää syömättä (minun ahnein ruokafanaatikkoni!) - kaikki ei todellakaan ollut kunnossa.

Jos jokin on vaikeaa, niin katsoa tärkeän, rakkaan kärsivän. Kun kerran voi eläimen kohdalla valita, pitää tehdä oikein ystävälleen, olla armollinen. Viimeisen aamun tumma oksennus oli jo liikaa. Äidin kanssa teimme raskaan, mutta ehdottomasti oikean päätöksen päästää Mino nukkumaan. 

Viimeiset tunnit Minon kanssa tehtiin niitä asioita, joista pieni koira menee onnesta solmuun, kuiskittiin ja suukotettiin hyvästejä. Eikä silti mikään olisi riittänyt kertomaan sille tarpeeksi, kuinka hieno ja ihana se on...

Haluan ja aion kirjoittaa Minosta oman tekstin. Siitä, miten 10 vuotta on valtavan paljon aikaa ja asioita tämän ikäisen ihmisen elämästä, meidän yhteinen tiemme tähän hetkeen. Mitä kaikkea pieni koira on ollut ja opettanut... Maailman suloisin kinuskitassu, kahden ihmisen Maknusti.

Minon on nyt hyvä olla... Meillä on vaan niin valtava ikävä...

FI AVA & TVA BH Bridemoor's Cross My Heart

29.4.2003-5.6.2013

"As strong as you were, tender you go.
I'm watching you breathing for the last time.
A song for your heart, but when it is quiet,
I know what it means and I'll carry you home."