Aikajaksoja vailla kiintopisteitä tai ylipäätään selkeetä kuvaa mistään hetkestä.

Kiire on minulle rakas olotila ja olen siinä parhaimmillani, mutta liiankin lujaa on tullut mentyä ja sen huomaa. Kaksi päivää ja yksi asia on ohi, tehty vihdoin. Kolme viikkoa ja olen valmis. Sen jälkeen kaksi viikkoa ja tämä vuosi jää taakse. Ehkä siinä välissä minulla on aikaa kertoa, mitä meillä onkaan meneillään. Ihan pari pikku juttua jo kesältä saakka on jäänyt mainitsematta...

Minna Marshin blogissa on aina ollut hyviä kirjoituksia, mutta nyt kuluneena puolena vuotena (tai oikeastaan kokonaisena vuotena..) esimerkiksi nämä (1, 2, 3, 4) ovat osuneet ja uponneet sattuneista syistä.

Mikä on totta, onko totta enää mikään?
Mitä teet öisin kun et voi nukahtaa, jos sun todellisuuskin on utopiaa?
Sä katsot syvälle silmiin ja hymyilet. Sä katsot syvälle silmiin ja suutelet. Sä katsot silmiin ja valehtelet.
Sä tiedät miten sääntöjä kierretään
Ja kuinka niistä viidakko väännetään
Johon eksyy, johon eksyy, johon eksyy
Sun leikissäsi ei ole voittajaa
Miten tää auttaa kumpaakaan
Eteenpäin, eteenpäin, eteenpäin?
Kaukaa näen kaiken paremmin, tän valheen, jota läheltä todeksi luulin.

On aika taistella ja aika juosta,
jos pakenemaann joudut niin mitäpä tuosta. 
Sido kengännauhat ja vyötäsi nosta, 
murheesi suista, nouse häpeän suosta. 
Uuteen toivoon, uuteen aamun jo herää. 
Uuteen uskoon koko settisi kerää, hio veitsesi terää 
kunnes se kiiltää, ja viiltää poikki kahleet jotka sua riistää. 
Sä tiedät että kipu voi kasvattaa, mut se ensin täytyy kohdata uskaltaa, ja voittaa, ja voittaa, ja voittaa. 

Taivutan kaulaa, edessäsi nauran, kevyesti nousee askel. Piirrän talon, heilutan helmaa - teen kaiken uudestaan.
Kiusataan toisiamme, ei pistetä vastaan. Kuka nyt kieltäisi leikkimästä lempilastaan? Eikä kannata pelata, jos ei noudata lakeja.
Ollako paha ihan hyvää hyvyyttään?

Jokainen polku ja jokainen tie, kivinen olkoon, mutta eteenpäin vie.
I'm busy getting stronger.

Suonissa pakottaa roihu
se tukehdu ei nukkumaan
ja kun pääsin katsomaan
vapautuvaa ulappaa, muistin
etten tahdo unohtaa

Patsaita pelottaa
ne kääntyvät takaisinpäin katsomaan
Ne palaa satamaan
ihmiset kivistä saa kuviaan
Kuinka väkivaltainen
tekosyy on rakkauden
mitä tehty on nimissä sen
Näytä, kuinka lähdetään
pelastutaan, hymyillään
naurulokin sielu jätetään.

Jos tyytyy kuuntelemaan merisään
ei tunne myrskyn vaaraa veneellään
ja eessä siellä on vain valloittamaton.

Mutta tänään kaiken paskan tieltä pois raivaan
Ja nautin mun elämästä,
Tästä jäätävän lyhyestä.