Nothing will work unless you do.

Koska agility on varsin fyysinen ja kuormittava laji, on lajitreenien lisäksi perusteltua tehdä muitakin agilityä tukevia harjoituksia. Mitä enemmän treenataan ja kisataan, sitä enemmän mietin lenkkien rytmityksen tukemaan palautumista. Pitkät kävelylenkit vaihtelevassa maastossa koira vapaana rentona, reippaasti ravaten ovat parasta mahdollista palauttavaa liikuntaa ainakin Visalle. Huomaan heti, mikäli ne jäävät toteuttamatta... Lähes sama vaikutus on juoksulenkeillä, ravin tempo vaan on kovempi ja meno kurinalaisempaa.

Kun lajitreenit jäävät vähemmälle, tehdään kuntoa lisääviä harjoituksia. Toki ihan peruslenkitkin voidaan laittaa lukeutumaan tähän, mutta enemmän oikeaa ajatusta olisi mukana tekemällä mäkijuoksuja, intervalleja ja vetoharjoittelua. Myönnän niiden jäävän vähemmälle toteutukselle... Talvisin vetohiihtoa harjoitellaan aina mahdollisuuksien tullen, bikejoringia ja canicrossia ajoittain. Koska aika on rajallista ja ohjaajankin kunto kaipaa runsaasti harjoittelua, mieluiten samaan aikaa koiran lenkityksen kanssa, jää panostus valitettavan usein peruslenkkien tasolle.Visan kanssa canicrossaaminen on nautinto molemmille vasta siinä vaiheessa, kun voin tarjota sille tarpeeksi vauhtia ja tämän hetken kunnolla semmoista yli 12km/h tahtia ei kymmentä kilometriä pidetä yllä... Visa todellakin vetää koko 16 kilon rungollaan, etenkin lenkin alussa. Koska en halua (ja myönnän, en pystykään) käskyttää siltä vauhtia ja vetoa pois, en myöskään viitsi raahautua kivirekenä perässä sääret krampissa vauhtia sopivaksi jarrutellen. Perusjuoksulenkit toteutetaan siis suosiolla ilman vetoa, tehdään niitä nopeatahtisempi canicrosslenkkejä sitten erikseen kun ehditään ja viitsitään.

Pelkän juoksuharjoittelun lisäksi olisi järkevää tehdä ohjausharjoittelua muuallakin kuin esteillä. Aikanaan olen ollut varsin aktiivinen treenaamaan ohjauksia ja koiran taitoja puunkiertoleikillä, nykytilanne on sitten vähemmän ruusuinen.. Pitäisi pitäisi, sillä siitä on oikeasti hyötyä ja lisäksi se on hillittömän hauskaa! Hyvän ja turvallisen treenipaikan bongaaminen on tehtävä sinänsä, ihan missä tahansa metsäjuurakoissa en ala ehdoin tahdoin vammoja koiralle hankkimaan. Parhain paikka olisi puisto, jossa on puita laajalla alueella, mukavilla välimatkoilla.

Helpoiten toteutettava oheisharjoitus on jumppatemput. Ne ovat mitä mainioin tapa huolehtia, että koiran lihashallinta, koordinaatio ja tasapaino sekä kehittyvät että pysyvät hyvinä. Hyvä kehonhallinta on paras keino ennaltaehkäistä vammojen syntymistä radalla, niin koiralle kuin ohjaajalle. Vahingoille ei voi mitään, mutta ainakin voin koiraa harjoittamalla hankkia itselleni luottavaisemman mielen, kun tiedän koiran jumppaharjoitteiden myötä todennäköisemmin kykenevän hallitsemaan kehonsa tiukan paikan tullen.

Meillä oli lähes koko kesä taukoa jumppaamisesta ja sen kyllä huomaa.. Visalla on selkeästi puolieroa itsensä ympäri pyörähtämisessä pallon päällä, saman olen huomannut ennen agilityä tehtävissä tempuissakin. Treenattavaa siis riittää, jotta kroppa saadaan jälleen kuosiin ja käännökset molempiin suuntiin niin tempuissa kuin radallakin tasapainotettua. Lisäksi tasapaino on oletetusti huonontunut, myös turhan tyhjäksi päässyt pallo hankaloittaa. Tässä on lähtötason tilanne, videoidaan tiiviimmän harjoittelun jälkeen uudelleen!