Heta antoi meille haasteen, joka on jo monissa blogeissa käyty läpi. Sen vuoksi en heittele haastetta, mikäli joku ei ole vielä tehnyt saa omatoimisesti haastaa itsensä. :)
“Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen).”
Koska puoliso, perhe, koirat ja kaverit ovat minulle jokapäiväisiä onnellisuuden tuottajia, en niitä listaan laita, vaan keksiitään niitä erilaisia onnellisuuden lähteitä.
Aamut. Viikonloppuaamut, loma-aamut, aamut muualla kuin kotona, jopa kouluaamut - jokainen on uusi alku, uusi päivä. Olen kohtuullisen aamuvirkku ihminen ja tarvitsen hyvän aamun, jotta päivä sujuisi mukavasti eikä lähtisi heti alkuunsa väärille raiteille. Ikävä puoli tässä tarpeessa on aamun suorittamiseen kuluva aika; 1,5 tuntia tuntuisi joskus hyvältä lisätä yöuniin, mutta kun aamun saa rauhassa käynnistää aamulenkin, suihkun, rahkan, kahvin ja lehden voimalla, on hymy huulilla kotoa lähtiessä.
Se fiilis, kun koiran kanssa pelaa yhteen lähes ilman sanoja, arjessa tai kentällä. Kun koira on kuin oikea käsi, lukee melkein ajatuksia ja näet sen ilmeistä mitä sen mielessä liikkuu.
Lenkkeily maastossa, lempimaastoina "mörrimöykkymetsä" (lue: vanhaa havumetsää) tai lehtipuumetsä veden äärellä. Välillä on hienoa viuhtoa yksin koirien kanssa keskellä ei mitään, vähintään yhtä hauskaa on kuitenkin kulkea hyvässä seurassa ja parantaa maailma.
Järvi, meri, melkein mikä tahansa vesistö. Ihan vain veden katseleminen rauhoittaa, mutta isoimman onnen saa aikaiseksi uiminen, veneily ja jäällä liikkuminen. Järvien välissä kasvaneena oli Kannuksessa kummallista olla ilman kunnollista vesistöä, onneksi ajokortin myötä veden äärelle pääsi useammin imemään itseensä sitä riemua, mikä voi tulla vain suuresta hiekkarannasta.
Autoilu. Yksin pitkän matkan ajaminen hyvää musiikkia kuunnellen (ja laulaen) käy terapiasta.
Hankikanto. Pidän käsittämättömän paljon lopputalvesta, jolloin hanki kantaa ja lenkkejä voi kiertää lähes missä vain yhtä vaivattomasti! Mikä vapauden tunne! Ajankohtana vielä hiljainen aamu maalla ja auringonpaiste, ah. Hiihtämisestä tulee välittömästi lempilajini hankikantojen aikaan.
Kun miettii mennyttä ja tajuaa, kuinka pitkälle onkaan jo tultu ja kehitytty. 12 vuotta koiraharrastusta pitää jo itsessään sisällään mielettömän kehityskaaren ja lukemattomia kokemuksia, uusia ihmisiä ja koiria. Saati sitten, että sen on aloittanut 10-vuotiaana - koirat ja kasvaminen aikuiseksi ei ole ollut aina ihan oppikirjan mukaista ja ongelmatonta, mutta sitäkin opettavaisempaa. On niin hienoa katsoa taakseen vuosien päähän tai ihan vain viimeisen vuoden kehityskaarta (positiivisuus tekee kuulkaas ihmeitä!) ja taputtaa itseään rehellisesti olkapäälle, "sinä olet tänään parempi".
Väsyneiden, päivän tekemisistä onnellisten unessa tuhisevien koirien katsominen. Myös koko porukan läjänä sängyllä nukkuminen käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti