Monessa blogissa on lupailtu parantaa tapoja päivitystahdin suhteen, kenties minäkin voisin liittyä tähän lupailijoiden joukkoon. Ei luulisi olevan ylivoimaista kerran viikossa lässyttää jotakin, ehkä peräti kahdesti?
Vappuna bongattiin eka leppäkerttu!
Ja hurjasteltiin pitkin peltoja ja metsiä...
Kahdesta edellisestä päivityksestä voi aika pitkälti päätellä, minkä asioiden parissa on pitkä päivitysväli vietetty. Nyt on kaksi tavoitetta täytetty; jonkun mielestä hyvin mitättömät tulokset, meille tietyllä tapaa suuretkin harppaukset. Kun Kuje on kisannut tietään kolmosiin 5 vuotta varsin harvaan tahtiin ja nollat ovat kaatuneet kurjiin pikkuvirheisiin ja siitä johtuneeseen ohjaajan krooniseen kisataukoon, on sertin saaminen kieltämättä aika helpotus. Ja kun Visa on startannut tokossa viimeksi 3 vuotta sitten eikä ohjaaja ole niitä innokkaimpia tokoilijoita, oli kynnys tehdä askel seuraavalle rappuselle kohtuullisen työn takana. Vaan nyt saadaan kerrankin nauttia tehdyn työn hedelmistä ja katsoa taaksepäin hymyillen, jotta nähdään kuinka pitkälle sitä ollaankaan tultu kun tiukka ote niskasta piti tarpeeksi kauan!
Tokon treenaaminen näytteli kuun alussa isoa roolia sattuneesta syystä, jättäen jopa agilitytreenit vähemmälle. Sujumisesta ei kai sen suurempia tarvitse sanoa, lopputulos on aika treenien näköinen. Kuje opiskeli evl:n saloja vaihtelevalla menestyksellä, katsotaan tuleeko siitä koskaan kisavalmista. Visan kanssa pidettiin kokeen jälkeen hetki totaalitaukoa tottelemisesta ja alettiin sen jälkeen laittaa tottiskuvioita vuorostaan kuntoon. Treenin alla ovat muun muassa hyvät jäävät, noutojen vauhti ja korkeat, törmäämättömät luovutukset sekä luoksetulon vauhti. Ja toki niitä estenoutojakin pitää varmistaa jahka esteelliselle kentälle mennään.
Agilityn treenaaminen on tosiaan jäänyt peräti vaivaiseen yhteen kertaan viikossa ja olipa sellainenkin viikko, ettei Visa tehnyt pareja keppejä enempää, kiitos pyhän peltilehmän (lue: auto) huoltohalukkuuden. Kisattu sen sijaan ollaan joitakin startteja; Kuje kävi (ennen luokkanousuaan) Pennalan iltakisoissa tekemässä kaksi ehjää ja reipasta rataa, mutta sillon serti jäi yhden riman päähän molemmilla radoilla. Shelttiä ei vaan sovi kääntää kuten kelpietä, raukka kääntyy niin tosissaan että menee rimasta läpi.
Visan kanssa kisattiin myös oman seuran kisoissa kaksin starttia. Ennen ensimmäistä rataa tein sen mitä olen odottanut tapahtuvaksi jo jonkin aikaa - lukitsin itseni ulos autosta, avaimet sisällä. Olin laittanut ovet lukkoon takaluukun ollessa auki, hain koiran autosta ja jätin avaimen hyvään piiloon takaluukkuun lämmittelyn ja startin ajaksi. Jotenkin aavistelin lenkillä, että olisiko pitänyt jättää avaimet renkaan taakse piiloon, olisipa kamalaa jos takaluukku menisi lukkoon. Vaan vahinko oli jo ehtinyt tapahtua, olin automaattisesti laittanut takaluukun kiinni otettuani koiran mukaan... Onneksi oltiin vain kotikentällä eikä sen kauempana ja apu saatiin järjestettyä! Ensimmäisestä startista saatiin pari rimaa alas ja olin tehnyt tyhmiä ohjausvalintoja muutenkin, vaan saatiinpa treenattua kontakteille malttia. Toinen rata olikin sitten hyvän tuntuinen veto, jolla irtosi nollavoitto.
Visa on noiden kisojen jälkeen treenannutkin vain kerran kunnolla, hups... Vaan hyvin sujui kisanomainen treeni sekä Visalla että Kujeella viime torstaina, jopa Visan kanssa löytyi mukava rytmi ja tuntuma noin vähän treenin jälkeen.
Myös maastolajien treenien vähyydessä on näkynyt tokopainotteisuus. Visa on ajanut alkukuun jälkeen vain 3 jälkeä, yhden metsässä ja kaksi pellolla. Sami kilttinä talloi meille hyvän jäljen ja sain olla ensimmäisen kerran tämän uuden treenitavan aloittamisen jälkeen olla sokkona koiran vietävänä. Ja miten hienosti Visa veikään! Jana oli turhankin itsevarma, esineet nousivat varmasti, jäljestys oli tasaista ja osasin lukea koiraa vaikeissa paikoissa - ja mikä tärkeintä, se osasi ratkoa tilanteet ihan itse oikein. Hyvillä mielin jatketaan tällä treenitavalla eteenpäin ja katsellaan sitä kisakalenteriakin pikkuhiljaa!
Kauden ensimmäisistä peltojäljistä ei sen sijaan voi puhua yhtä ylentävästi. Visa on normaalisti palannut talvitauolta aina jäljelle ensin pellolle ja vasta sitten metsään, eikä sen meno ole mihinkään muuttunut talven aikana, ainakaan huonompaan suuntaan. Vaan nyt metsäjälkiä on jo 5 takana ja se näkyi pellolla aloitettaessa. Visa ajoi huomattavasti hektisemmin kuin aiemmin ja kulmissa tämä kostautui selkeimmin. Jälleen kerran pitää siis nöyrtyä ja palata askelia taaksepäin, jotta se tuttu jälkijuna taas löytyy. Koekalenteri meni peltojäljen puolesta uusiksi, tämän korjaaminen hyväksi taitaa viedä aikaa.
Pojat vappulenkillä.
Huh, siinä tilannepäivitys harrastuslajien osalta. Muuten arki rullaa normaaliin tapaan ja koirat voivat hyvin. Kujeen mahahappolääkitys taitaa kylläkin joutua vaihtoon, sillä eri firman samaa ainetta sisältävä valmiste ei sovikaan sille yhtä hyvin kuin edellinen. Visa puolestaan kävi fysioterapiassa toukokuun alussa ja oli "tokojumeja" lukuunottamatta kelvollisessa kunnossa, seuraavan kerran mennään sm-kisojen ja mm-karsintojen välissä hoidettavaksi. Hieman tosin hirvittää, mitä sieltä silloin löytyy, sillä vesien lämmettyä sen verran, että uskalsin laskea koirat uimaan, on kelpien etuosa ottanut varmasti osumaa itsemurhapellehyppyjen vuoksi.
Vappuna kelpie kiersi vain uimalampea, kun lupaa hypätä ei herunut.
Lisää kuvia täältä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti