torstai 14. kesäkuuta 2012

You say it's too late to make it but is it too late to try?

Huomenna lähdetään, tarkalleen enää reilu puoli vuorokautta siihen kun auto starttaa kohti Jyväskylää ja agilityn suomenmestaruuskisoja. Kerta on minullekin vasta kolmas koko uralla, Visalle toinen (viime vuonna vain joukkue) ja Kujeelle ensimmäinen. Kyllä, molemmat koirat lähtevät matkaan mukaan; Kuje kilpailee ensimmäisen 3lk. starttinsa seuramme medijoukkueen ankkurikoirana ja Visa osallistuu perjantaina yhteen starttiin, joukkuekilpailuun sekä yksilökisaan.

Alkuviikosta fiilikset olivat kovin ristiriitaiset; starttinumero ei ole minulle mieluinen lähtöpaikka, valmistautuminen on ollut viimetipassa vääntämistä ja usko kaikkeen on heikoilla jäillä. Vaan niin se ilo tarttuu muista ja ajatuksesta, että tässä sitä mennään jälleen yksi askel eteenpäin uralla kelpien kanssa. Töitä tehdessä ehdin jo fiilistellä sopivia psyykkausbiisejä ja jo tuli oloja vähän liiankin kanssa! Josko sitä katsoisi vielä niitä kauniiksi pätkittyjä videoita huomenna pakkaamisen välissä...
Eikä se ole maailmanloppu, vaikka ei saavutettaisi edes omia vaatimattomia tulostavoitteitamme, aina tulee ensi vuosi ja samat karkelot. Seuraavana vuonna osaan todennäköisesti pelata asiat taas vähän paremmin, tiedän mitä on arvokisat tänä päivänä ja olemme taas vuoden taitavampia. Kaikkihan on mahdollista, jos tekee kaksi optimirataa oikeaan paikkaan. Todennäköisyys moiselle tilastorikkeelle on hyvin heikko, sillä edes kokonaista ehjää ja hyvää, saati optimaalista suoritusta on harvemmin nähty edes treeneissä. Enää ei ole mitään tehtävissä, näillä on mentävä mitä nyt on. Ja niinhän se menee, että tietyssä osaamispisteessä laji on enää päästä kiinni, kenellä on pipossa riittävästi pitoa tehdä se hyvä suoritus. Vaan kun sitä ei ainakaan löydy taitopakista tällä hetkellä...

Lähdetään laittamaan tämänhetkinen osaaminen peliin ja pitämään hauskaa, ainakin radan ulkopuolella! Kun mukana matkassa on myös Kuje, tulee vähintään ironisessa mielessä olemaan vekkulia.

ps. Pitkollinen elämä on alkanut hyvin, siitä lisää myöhemmin!

3 kommenttia: