Voin kertoa, että etenkään opiskelijana ei kannattaisi omata myös hataraa päätä. Menin nimittäin hävittämään Visan selkäkuvat, jotka otettiin virallisten lonkka- ja kyynärkuvien yhteydessä. Onneksi on armas sosiaalinen media ja siellä pelastava ystävä, jonka kautta järjestetyi äkkiseltään paikka joukkokuvaukseen mukaan. Tiistaina katsastettiin uudemman kerran Visan selkä kolmella otoksella ja edelleen näytti terveeltä, kaikkien kolisemisten jälkeenkin. Lisäksi Visan silmät peilattiin terveiksi.
Alkuviikkoon on mahtunut myös treenausta, agilityä ja tokoa. Kujeen elämän ensimmäinen ikioma agilityryhmä alkaa olla viimeisien kurssikertojen kohdalla, harmi niin. Minusta on ollut ajoittain turhauttavaa mennä treenaamaan vain Kujetta, sen kanssa kun tavoitteet eivät ole kummoiset, mutta joka tiistai jäähdyttelylenkillä pimeässä metsässä hymyilen niin hauskalle turkiseläimelle. Kuje jos kuka on terapiakoira kaikesta totisesta!
Visan kanssa alettiin viritellä ikuisuusprojekti-tunnaria. Haaveilin lähestyväni tätä jostain syystä niin hankalaa liikettä uudesta kuvakulmasta, vaan istuessani lattialla epätoivoisesti nauraen kelpielle, joka takapää sohvalla sätkien yrittää suorittaa etupäällään jälkikepin ilmaisua maassa oleville kapuloille singoten ne joka ilmansuuntaan sohiessaan, päätin palata tutun sorvin ääreen.
Kumma kyllä, tänäkin vuonna talven tullessa maastolajien treenimotivaationi pomppaa yli mittariston - onhan niin helppoa jossitella treenaavansa, mikäli vain olisi sula maa. Todella nerokasta tuhlata kesäkaudet "pitäisi"-ahdistumisen tuomaan saamattomuuteen ja talvella jossitella olemattomia tuloksia... Ehkä ensi kesänä olen jo parantanut tapani eikä Visan tulosrivi ole ikäisekseen enää niin onneton? Kelpie ei ainakaan pistä pahakseen lisää metsämeininkejä!
Blogin kirjoittaminen on raastavaa. Keskellä metsää lenkillä, bussissa tai tylsällä koulutunnilla tulee mieleen monta juttua, mistä voisi kirjoittaa. Sitten kun lopulta päädyn kirjoittamaan, kaikki on hukassa. Irtonaisia lauseita, joista saa muodostettua vain käsittämätöntä ajatuksenjuoksua.. Ehkä tämä tästä, harjoitus kuulemma tekee mestarin.
Kuulepas nyt, Lotta! Jos mietit Visan onnetonta tulosriviä, niin vertailun vuoksi sopii vilkaista vaikka Hukan nättiä tulosriviä. Siellä kun ei ole yhtään mitään, ja senkin kanssa treenataan yhtä jos toista. Visa on hieno elikko, ei aina pidä olla niin hirveästi tuloksia :)
VastaaPoistaVaan kun kukaan ei tiedä, että se on hieno koira, ellei ole tuloksia kertomassa siitä :) ja minä kun tykkään treenata tavoitteellisesti, jotain saavuttaakseni, se motivoi parhaiten! Ja toisaalta on vaarallista, ettei kiepsahda päämäärä tärkeämmäksi kuin matka.
VastaaPoistaMiten niin ikäisekseen onneton! Älä höpsi. Visa on hieno, tiedät sen itsekin ja niin tiedämme me kaikki muutkin. Visa on HIENO. Ja onhan sillä siitä tuloksiakin.
VastaaPoistaTunnistan itseni viimeisestä kappaleesta, kauheesti on aina ideoita mitä kirjoittaa mutta sitten kun tosiaan kirjoittaa ei irtoa mitään. Sitä sun tätä. Jatketaan siis harjoituksia... :D
Huomaa, ettei mulla ole bc/kelpi, kun näemmä semmosten omistajilla on tämmösiä ihme tulosrivi-ahdistuksia. :P
VastaaPoistaJos joku tykkää analysoida mun koiria niiden tulosten perusteella niin feel free. Siinä ei sit paljon analyseeraamista olekkaan, joten pääsevät raukat helpolla. :--)
Minnaa komppaan! Meilläkään ei tulosriveistä (tai tulosrivittömyydestä?) oteta paineita. Näyttää miltä näyttää (agin puolesta luultavasti hyvin hyllyvoittoiselta :D).
VastaaPoistaVikaan kappaleeseen samaistun. Monesti olen viettänyt pienen ikuisuuden yhtä postausta kokoon rääpien ja silti se on tuntunut hajanaiselta ja huonolta tekstiltä. Ehkä se joskus sujuu? :D