"Tämä on melkein kuin satu, tai ihan vähän kuin kummitusjuttu myös, ja silti kaikki on totta."

Vieläkin lillutaan samoissa suomudissa fiilisten (ainakin tottis) osalta. Torstaina koetin tsemppailla ja korjailla Vispiä ennen agilitytreenejä, mutta eipä semmoista oikeaa ilmettä saatu aikaan - kovin teknisesti ja teennäisesti tarmokas koira vain. Agilitytreenit sujuivat semimukavasti, kunhan taas sai sen oman rytmin ja liikkeen suunnan ja linjat kuntoon ihan "pikkuvikoja" siis. :P Keskiviikkona harmaita hiuksia tuottaneet välistävedot/päällejuoksut sen sijaan pelasivat yhden hypyn riman kanssa tappelua lukuunottamatta kelvollisesti! Keppivirheen ja hitaan puomin sain kuitenkin ympättyä taas ongelmaosastolle. Kovin mukavaksi ei voi myöskään laskea Visan fyysistä röyhkeyttä (lue: itsemurhahakuisuutta) esteitä kohtaan, joka tuntuu lisääntyvän treeni treeniltä. Tyypille tuntuu olevan aivan sama vaikka radalla olisi harmaa kivi ja pyytäisin sitä menemään lävitse, runttaamalla ja tarpeeksi kovalla vauhdilla+huudolla pääsee siitäkin. Kiire on aivan liian kova, että ehtisi katsoa onko siinä hyppykulmassa mitään järkeä lähteä yrittämään - no oho muuri meni maata myöten ja siivekkeet jää jalkoihin, kunhan tahti on vakio...

Perjantaina lähdettiin roadtripille Pohjanmaan suuntaan, Kuje passitettiin äidille hermolomalle. Jossain välillä Jyväskylä-Viitasaari tuli soitto eläinlääkäriltä Kujeen koepalatuloksista, vihdoin: "Syvälle limakalvoon ulottuva lymfosytäärinen gastriitti, johon liittyy rauhasten atrofia. Tämän tyyppinen tulehdus on yleensä immunopatologista ja voi johtaa atrofiseen gastropatiaan." Suomeksi Kujeen mahalaukussa on syvälle limakalvoihin ulottuva krooninen tulehdustila ja rauhaset ovat surkastuneet jonkin verran. Että semmoista kivaa, seuraava suunta on mahalaukun syöpä. Kuje aloitti rauhasten eritystä salpaavan lääkityksen lauantaina ja tiistaihin asti se oksenteli röyhtäysmäisesti voimakkaasti sulamatonta ruokaa jopa 7h edellisestä ruokintakerrasta. Eilen keskiviikkona oltiin yhteydessä eläinlääkäriin, jotta saataisiin lääkkeet vaihdettua sopivampiin, mutta nyt kuitenkin viimeinen vuorokausi on mennyt ongelmitta Omeprazolillakin, jatketaan sitä. Omeprazolin lisäksi Kuje doupataan antibiooteilla ja Antepsinilla (mahansuojalääke).

Voitte kuvitella, että hilpeyttä ei nyt ihan irtoa. Kujeen ulkoiset oireet ovat olleet vaivan vakavuuteen nähden vähäiset, mutta silti sätin itseäni, etten vienyt koiraa aiemmin tiukempaan tutkimukseen, jos tältä olisi vältytty... Katsotaan mihin Veljeni Leijonamielen tie vie, minä petaan jo pahinta pessimismilleni uskollisena. :,(

Pohjanmaalla ei tehty Visan kanssa muuta kuin lenkkeilty, tottiksen tekeminen olisi ollut yhtä tyhjän kanssa, kun minun psyykkeeni riitti parhaimmillaankin kiukutteluun. Perjantaina puolitoistatuntinen, lauantaina tempaisin kolmen tunnin räntäsateessa rämpimisen ja sunnuntain aurinkokylpy joutui kotiinlähdön takia jäämään alle pariin tuntiin.

Kotona odotti tympeä arki. Alkuviikko oli yhtä koulua maanantain 10-tuntisen lääkäriluennnon ja muidenkin pitkien koulupäivien lisäksi tehtävien etätehtävien vuoksi. Pojilla on ollut tylsää eikä se tottis Visalla siltikään luista. Torstai toivoa täynnä?