Keskiviikkona käytiin aamusta treenaamassa napakat agilityt ja valvovan silmän kanssa todettiin, että totta tosiaan ne valssit valuu, en olekaan ihan vain luulotautinen. Teknisen treenin paikka tämänkin tekniikan osalta ja etenkin ohjaajalle noottia onnettomasta ajoituksesta. Kontaktit toimivat edelleen, kepeillä sain ajettua koiran virheeseen, tosin epäreiluus viennissä meni kuulemma jo törkeyden puolelle. :) Jäähylenkki kuuden sheltin ja yhden kelpien kokoonpanolla kipaistiin kiireellä, jotta ehdin autoilla rantaan seuraaville treffeille uusien tuttavien kanssa. Visalta oli päällimmäinen veto jo pois, ei irronnut lämpöä leikkimiseen neitien yrityksistä huolimatta.
Kevät tekee aina tenät: tämmöisen toisenkin tahtootahtoo...
 |
Sosiaalisuusannostus viimeisteltiin torstaina, kun lenkkiseuraksi liittyi punaruskea parivaljakko. Nyt oli Visan vauhti jo entisellään! Lenkin päätteeksi otettiin vielä extempore-tottikset, kun kerran pk-kentän parkissa oltiin. Vispolainen teki oikein tehokasta seuruuta, asentokaan ei ollut pahin mahdollinen edes pallopalkalla ja kisakehujen opetuksessa ollaan näillä näkymin onnistuttu! Eteenmenoissa lelu oli turhan pieni ja ohjaaja olettaa liikaa, sekä ohjaa äärikilttiä koiraa väärin. Suomennettuna lähetän koiran herkästi vinoon (koira kyllä juoksee käskettyyn suuntaan varmasti) ja treenit eivät ole sopivia talvitauon jälkeen, mutta kunnialla korjattiin tämäkin.
Illan agilityn ryhmätreeneissä oli jälleen mukavan tuskainen rata, jolta irtosi monta opetettavaa juttua. Niisto pitää oikeasti opettaa eikä vain ohjata (ja sekin pitäisi tehdä oikein!), jotta Visan hyppylinja korjaantuu paremmaksi. Ansakohdissa olen vetänyt onnellisena vastakkaisella kädellä, koska Visa on sille todella kuuliainen hankalissakin paikoissa. Tässä treenissä kuitenkin näkyi, kuinka koira laittaa suotta käsijarrun päälle vastakkaisen vedossa, kun se voisi suorittaa samaisen kohdan täyttä vauhtia koiranpuoleisen käden vedolla. Jälleen koulutustehtävälista pitenee! Kepeillä sain jälleen yhden kakkosvälin aikaiseksi hosuttamisella... Kontaktit ok.
Viikonloppu meni aika löysin rantein tavallista aktiivisemman viikon palautteluksi. Pitkä lenkkeily Evon metsäteillä ihanassa säässä, laskiaispullia ja sunnuntaina ennenaikaiset syntymäpäiväkahvittelut minun vanhenemiseni johdosta päättivät lomailun sen verran pehmeästi, että arki kolahti kovana vastaan tällä viikolla. Koulussa sai oudostaan kupata lähes koko viikon täysiä päiviä ja jännästi rästiin jääneet tehtävät piti vielä deadlinejen pelossa tuottaa iltaisin.
Tiistaina oli Kujeen mahalaukun tähystys. Kuikkis simahti ripeästi ja kärsi krapulakoomasta koko illan. Tähystyksessä löytyi selkeästi ärtyneet vatsan limakalvot ja refluksoiva ruokatorven ja vatsalaukun välinen portti. Koepalojen tuloksia odotellaan, toivottavasti sieltä löytyy jokin syy, jonka mielellään saisi hoidettua... Tällä hetkellä mennään Antepsinin voimalla. Kuje palautui leikkauksesta hyvin ja on oma reipas itsensä.
Keskiviikkona lenkin ohessa tehtiin Visalle ilmaisuja. Peruuttelu/venkoiluongelmaa ei ennenkään ole oikeastaan saatu esille ilman pidempää pistottelua ja etsintää, niin ei sitä nähty nytkään. Treenattiin jälleen sitä, että ohjaaja voi mennä ohi, tulla viereen ja vaikka lähteä vielä siitäkin kävelemään ja koira edelleen pitää tasaisen mölyn yllä. S oli oikein oiva maalimies ja saatiin hyvät toistot tehtyä.
Torstaina tehtiin tottista Pennalan kentällä ennen ja jälkeen aksaa. Aloitin ilmoittautumisen kautta kokeenomaiseen seuruuseen (joka tosin kentän pienuuden takia jäi vähän vajaaksi), joka sujui pääosin päheästi. Seisomisen erottelussa oli häikkää, muuten jäävät+luoksetulot toimivat kivasti. Visalla oli aivan ihana ilme ja myös S sanoi sen näyttäneen asialliselta. Agilityn jälkeen jatkettiin eteenmenoilla, joiden piti olla idioottivarmasti onnistuvia, vaan niin minä taas lähetin ekan väärään suuntaan ja kiltti koira juoksee... Siirrymme siis täysin palikkamalliin, ettei banaaneista ja vinoudesta tule tapa.
Agilityssä todettiin jälleen, että niin se niisto... Asia laitettiin nyt viikonloppuna työn alle ja hyvältä alkaa näyttää. Muuten korjailtiin ohjaajan superkoiralle suunnittelemia linjoja, jotka ei sitten ihan käytännössä ole mahdollisia. Minulla on alkanut olla radalla kamala hosuminen ja kiire ja samalla äänikäskyt ovat palanneet keskuuteemme. Visan saa todella tehokkaasti kaahotustilaan ihan ilman minun hyrräämistä ja hössötystänikin... Onneksi meille osui on tarkka kouluttaja, joka huomauttaa tästäkin välittömästi. Miten mukava onkaan mennä joka viikko treeneihin, kun vastassa on pätevä koutsi, joka osaa pistää minut tekemään töitä, torppaa tolloilut ja jaksaa vääntää tätä ratakiskoa meidän kanssa. :)
Perjantai palloiltiin vain kotosalla, mutta lauantaina turhaksi osoittautuneen messureissun jälkeen reippailtiin jälleen hallin suuntaan. Kuje puuhasi päällejuoksuja sarjana, välistävetoja, valsseja, kepit ja kontaktit. Että se osaa olla hauska ja hieno, joskin kovin taitamaton ja outo ohjata. Kujeen kunto ei myöskään ole kovin vahva aerobiselta osalta, mutta hiljalleen pienillä treeneillä sekin sieltä tulee. Visan kanssa pureuduttiin niistoihin hämmentävällä tarkkuudella! Olen huono treenaamaan mitään hyppyteknistä asiaa kovin pedantisti, mutta sehän oli oikein hauskaa, että pitkästä aikaa on jokin todellinen projekti. Jo näin "vanhan" koiran kanssa uuden opettelu pienistä palikoista on harvemmin vastaan tuleva juttu, joten intoa väkertää piisaa. Kiesi teki myös päällejuoksuja sarjana sekä muuta perushuttua, hyvin pelasi.
Pikku-Hiipi
 |
Tänäänkin oli agilitypäivä! Pakkasen takia peruuntuneen koulutuskerran korvaavaan treeniin sovelsin ryhmäläisten riemuksi mm. ansaesteitä peruskuvioita vaikeuttamassa, ohjausvalintojen pähkäilyä vaatineen takaakiertohyppysuoran ja takaakierron putkensuun vieressä kovassa vauhdissa. Kuje se meni vetäisemään komean radan lähes suorilta nollaksi! Vain sen houkuttavan putken suun kanssa piti jutustella pidempään, muuten Muhku meni oikein etevästi kaikki kommervenkit mitä matkan varrelle ehdin kehittää.
Visan kanssa painittiin kaksi erää; ensin tekniikkaa niistoissa ja sitten rata. Myös Kiesin kanssa piti tarkennella takaakiertoa putken sijaan, paljon oli merkitystä omalla juoksulinjalla. Välttelin niistoa ohjausvalintana nyt sen erityistreenauksen ollessa ajankohtainen, joten takaakiertosuora meni hieman könköksi valinnoiltaan, mutta ohjaukset toimivat hyvin kunhan kädet pysyvät rauhallisina. Sain laitettua radalla backlapin pitkästä aikaa, vieläkin pelaa todella hyvin. Puomi oli tälläkin kertaa aivan kone! Nyt kun vielä malttaisin olla tekemättä mitään erillistä kontaktitreenausta, ettei siitä tule "juttua"... Vaan jotenkin näistä perussuorituksista olisi jossain välissä jalostettava vielä taitavampia etenemisiä suoraan päähän saakka ohjaajan jäädessä paljon taakse.
Siinä meidän tekemisiä. Paljon on tullut juteltua kavereiden kanssa kuluneen viikon aikana aiheesta jos toisesta ja pari isommankin asian pohdintapaikkaa tuli viikon mittaan eteen. Mutta jotta joku jaksaa kahlata edes osan tekstitulvista läpi (ja eksyn joskus nukkumattiakin moikkaamaan), jätän tarkemman ajatusten kuopsuttelun toiseen kertaan.
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille, kyllä se kevät sieltä puskee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti