Kevyttä yläpilveä

Heti alkuun iloisia uutisia: Visa virallisesti B/B, 0/0! :)

Joka ainoan loman lopussa sitä pohtii oikein eritarkkaan, että mihin nekin päivät katosivat. Tosin, mietin sitä ihan jo arkielämästä, mutta lomalla homma korostuu entisestään. Tuntuu, että mitään en tehnyt ja toisaalta ei sitä täysin toimettomana lojuttu. Ehkä loma onkin onnistunut silloin, kun muistona on vain hyvä fiilis ja pinkkejä kysymysmerkkejä päivien kohdalla? Operaatio Nollaus suoritettu!

Armas varpaani rajoitti elämän menoa jossain määrin, mutta onneksi sentään parani kunnolla. Juoksulenkeille päästiin tikkienkin kanssa.Visa on siinä(kin) hommassa oiva kaveri! Canicrossaamaan en kuitenkaan ala, juostaan molemmat vain omilla painoillamme. Sheltit eivät ole joutuneet juoksemaan yhtä usein reittivalintojen takia. Silti ne esittävät eriävän mielipiteen ja aktiivista uhri-ilmeilyä tuomion sattuessa kohdalle, vaan eipä noppapopulaation auta kuin pysyä kyydissä. Uiminen on agilityn lisäksi ainoa urheilumuoto shelttien makuun! Kuje polskii tasan niin kauan kuin annetaan lupa ja Minokin on intoutunut haastamaan poikia keppien haussa. Minon uimakunto ja -tyyli eivät kuitenkaan ole ihan niin hyvät kuin pojilla, joten ihmisten mukana uidessa Maknu saa luvan kääntyä rantaan aiemmin.

Sitten niistä treeneistä.
Sheltit saivat hubailla jälleen keppikulmien parissa ja olivat fiksuja, siinä se. Noppien kohtalo on jäädä kotikonnuille "toistaiseksi", joten en ole iljennyt herätellä niissä mitään treenipattereita. Ja lihaksistotkin saavat toipua vielä hitusen samalla kun minä kartutan kisamaksukassaa, hyvissä ajoin jo ennen treenaamisen aloittamista...
Visa jatkaa tokotreenejä ruudun parissa, se alkaa näyttää jo hauskalle. Kakeissa vaihdot on ok, mutta etenkin kokeenomaisesti aloittaessa Visa jäätää maahan. Onneksi vika on korjattavissa helposti (?), sen jälkeen jatketaan matkan pidennystä. Luoksetulon pysäytyksia alettiin pohjustaa ja paikallaolo alkaa olla jälleen kunnossa. Kaikki ainaiset normiliikkeet ovat olleet pannassa, koska niiden kanssa pitäisi pääasiassa vain muodostaa paketteja eikä vääntää seuraamisella koiran selkää jumiin. Olen ollut liian laiska koesuoritusten rakentamiseen, kun kisojakaan ei ole tiedossa ihan heti liikkeiden puolikunnon takia. Tottista kohtaan motivaatio on suurensuuri ja pyöreä nolla, mutta ahdistus on yhtälailla tiessään! Kuinkahan kauan... ;)

Maastojutuista vain esineruutu on saanut treeniä. Jälkipellot olisivat juuri sopivan mittaisia rehunteon jälkeen, mutta minä en murkkukammossani ole saanut itseäni sinne... Olkoon, tehdään Kansasissa (niin vissiin). Esineruutu sujuu kivasti, en voi valittaa oikeasti mistään. Perfektionistipeikko sanoisi, että koiran pitää nostaa etsimisraivoaan vielä enemmän loppua kohden, mutta hukutan mokoman mörrimöykyn järveen ja yritän olla tyytyväinen Hipsiin!

Agilitykärpänen näytti jättäneen jälkeensä tiukasti istuvan viruksen, sillä kuukauden treenitauon jälkeen into on yhä katossa! Ekat treenit menivät ohjaajan jäätyessä vähän väliä, mutta tänään alkoi jo liike ja toiminta pysyä yllä paremmin. Alastulokontaktit näyttävät pelottavan kivoilta ratatreeneissäkin, lisäksi perjantain pikatreenissä Visa teki täydellisiä syöksypuomeja! Vaan ne ylösmenot... A kolistaan ylös kuin PK-vinoeste ikään ja puomista ponnataan yli vauhdin kasvaessa. Kokeillaan ponnistuspuomeja puomille ja vauhditetaan A:n tekniikka oikeaksi, jospa se siitä...Tuurilla ne laivatkin seilaavat, etteikö sitten yksi laiskan kouluttajan kelpie kontakteilla! Muuten Visa kulkee kivasti; hypyt ovat kunnossa fyssarin ennusteiden mukaisesti ja korvat tallella tauonkin jälkeen. Treenistä otettiin videota, mutta niistä pätkistä ei oikein fiksua videoshowta saa kasaan, tumpun ohjaajan vika. ;)

Kesäloma alkaa olla auttamatta lopussa. Paljon jäi tekemättä, vaikka loma olikin antoisa monessa mielessä. Kuvien puuttuminen harmittaa eniten, vaan eipä voi syyttää kuin peilikuvaa. Kesäloma kasseihin -operaatio on tehty, jäljellä on vain Kannukseen matkaaminen. Siitä se lähtee arki taas liikkeelle ja ehkä tulee vähän ryhtiä tähänkin eloon. Iso ehkä.