Ja että siellä huutaa eniten ne joilla on kaikista vähiten asiaa.

Viikon päivät on koulua käyty. Rankaksi ei kirjaimellisesti koulussa käymistä voi sanoa, sillä päivät ovat tässä jaksossa vain 4-tuntisia ja homma helpottuu seuraavissa jaksoissa. Mutta kun kotona pitäisi jaksaa jatkaa koulunkäyntiä. Pitäisi saada aikaiseksi ilman, että joku potkii ja painostaa, ohjeistaa ja opettaa... Opiston tehtävätkään eivät ole vielä finaalissa. Ideoita päättötyöksi otetaan vastaan!

Olen onnistunut ylläpitämään treenipäiväkirjaa suhteellisen hyvin tämän ajan. Merkinnöistä tarkistelin, että ollaan treenattu esineruutua, tokoa, sisäetsintää, jälkeä (4) ja puruja! Kyllä, leikkimurre pääsi puremaan maalimiehen rättiin ja kokeiltiinpa kaverin purutyynyäkin. Aikamoinen peli piilee ruskeassa eläimessä. ;) Mutta ottakaahan tämä ihan vitsinä, Visasta ei tosiaakaan olla tekemässä IPO-koiraa. Jätetään ne hommat "oikeille koirille". Visa tosin oli erittäin varma omasta pätevyydestään äijäilyleikissä.

Jäljellä korjailtiin kulmat kuntoon ja laitettiin esineet sekaan soppaan. Kulmat pysyisivät varmasti paremmassa kunnossa, kun jäljesteltäisiin säännöllisemmin ja useammin. Esineilmaisu tuli "valmiiksi" melkeinpä ilmaiseksi; Visa on ilmaissut joka ainoan esineen nopeasti ja tarkasti! Pientä vinotusta on joillain esineillä ollut, mutta palkan suunnalla paikkaamme sen. Tyhjät menevät hienosti edelleen, voisi olla aika lisätä niitä rohkeammin.

Avoimen liikkeet ovat edistyneet mukavasti ja kehtaisin väittää Visan kykenevän niihin kokeenomaisesti. Olen malttanut olla tekemättä osattuja asioita liikaa, ja ehkä juuri sen takia Vimpulan vire on ihailtava! Toivottavasti se pysyy yhtä näppäränä pitkään, tuollaisen koiran kanssa on ilo treenata - jopa tottista. :)))

Alla on armoton kuvaisku, josta saamme kiittää Marjoa ja Ninaa! Kamala huomata, kuinka koiran paikka on astetta järkyttävämpi seuraamisessa. Omat asentoni ovat sentään kunnollisia, ainakin näissä kuvissa. ;)

Äidinkielen tunnit saavat aina välillä miettimään tätä bloggausta. Kuulemma nykyään pitäisi ottaa opetuksessakin huomioon "mediatekstit" eli myös blogit. En pidä sitä tippaakaan huonona ideana, vaikka käytännön toteutus olisikin lähes mahdotonta jo valmiiksi tiukkojen aikataulujen takia. Blogit ovat oma, jatkuvasti paisuva maailmansa. Minua innostaa niissä se fakta, että pääsee kurkistamaan jonkun ihmisen ajatuksenjuoksuun, näkemyksiin ja elämään. Ja miten hyvä onkaan, että ihmiset treenaavat kirjallista ilmaisuaan kirjoittamalla kukin itsensä näköistä tekstiä haluamastaan aiheesta!

Kuinka moni on selannut muita kuin koirablogeja? Minun kirjanmerkkilistani koostuu pääasiassa eri maalaisista koirablogeista, mutta myönnän eksyneeni yleisiin blogeihin, ruokablogeihin ja mikä villeintä: muotiblogeihin! Vaikka en jaksa panostaa pukeutumiseeni tai shoppailla pakollista enemmän, on hyvien muotiblogien lukeminen hauskaa puuhaa ajan riittäessä. Yhden huomion olen tehnyt niiden piirissä; ihmiset kommentoivat paljon. Oikeasti paljon ja toisilleen täysin vieraatkin (?) ihmiset. Onko tämä nyt taas joku koiramaailman vitsaus, että ei kehdata myöntää kyttäävänsä toisten kirjoituksia treeneistä?

Totuuden nimissä, en minäkään ole kommentoinut satunnaisia hairahduksia lukuun ottamatta kuin IRL-kavereideni blogeihin. Ja silti luen monien muiden kirjoituksia säännöllisesti. Rohkea rokan syö (ja kasvonsa menettää); nyt minä kommentoin joka ainoaan blogiin, jossa vierailen! Kuka lähtee mukaan kokeilemaan, millainen vastaanotto on? Try me, kommentoikaa.