Enää 14 päivää jouluun, hui! Tosin eipä meidän joulussa mitään ihmeellistä ole, hyvää ruokaa ja leppoista oleskelua vain. Odotan parin viikon mittaista lomailua enemmän kuin itse joulun pyhiä, aina on mukava mennä etelään käymään. Täällä pohjanmaan perukoilla saattaisi olla hieman valkeampi joulu kuin etelässä, mutta sen ajatuksen voimalla ei minua tänne saa jäämään loman ajaksi.
Lukiojakso valuu eteenpäin omalla painollaan, vaikka kuinka jälleen puhuin kauniita sanoja aktiivisesta opiskelusta ja läksyjen tekemisestä. Äidinkielen kirjasta poimimani sitaatti "Järjetön minuuteni on vahvempi kuin päättäväisyyteni" sopii minulle kuin nenä päähän, tässäkin asiassa.
Koirien kanssa on treenailtu laiskanlaisesti, taantumuskausi jatkuu edelleen. Agilityä muutamaan otteeseen, tokoa melkeimpä joka päivä. Visan kanssa tehtiin pieni esineruutukuuri, nälkä ajoi kelpien töihin. Tällaista treeniä pitäisi tehdä ehdottomasti lisää, minua ei vain innostaisi tehdä asiaa, jonka koen hankalaksi.
Shetlantilaiset toimivat sekä agilityssä että tokossa hämmästyttävän hyvin. Elättelen pienoisia toiveita kisoista kevään aikana molemmissa lajeissa... Tosin tokoliikkeiden opetuksessa ja hiomisessa hommaa riittää etenkin Kujeen kanssa. Jos metalli on Minon kanssa taistelua, Kujeen kanssa se on mahdottomuus.
Visa ilmeisesti otti turhan kirjaimellisesti minun puheeni sen "epäkelpiydestä", sillä nyt suklaapähkinä ei tahdo väsyä kiusallaankaan. Pikkupentuajan väkertelyt ovat jälleen täällä ja lenkeillä Vispi painattaa menemään tuulispäänä mieluiten reilusti edellä muita. Eipä tästä energiasta pääse eroon kuin lenkkeilemällä ja treenaamalla. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti