tiistai 18. marraskuuta 2008

Porsaita äidin oomme kaikki!

Mulla on viimeisen parin viime päivän ajan ollut todellinen kelpie. Sellainen kuin monet foorumit ja koirakirjat antavat ymmärtää: loputtoman energinen. Visahan on normaalisti suhteellisen rauhallinen kotona ja lenkeillä, ei spurttaile järjettömästi kokoajan edes toisten koirien kanssa vaan jolkottaa menemään. Nyt on kyllä kiesitystä nähty senkin edestä... Armotonta hepulointia ja muuta sinkoilua umpimetsälenkeillä, ei taida tauti painaa enää tippaakaan (koskaan ole painanutkaan). Sisällä pitää koko ajan varastaa jokin esine, järsiä ties mitä, kiusata ihmisiä ja russelia. Kaksi esineruutua, puolentoistatunnin metsälenkki ja puristeluun kanssa painiminen ei auttanut, vielä voi väkertää vaikka mitä... Kun tämä kasautunut energia joskus saadaan purettua, olen oikein onnellinen rauhallisemman mallisen kelpien omistaja!

Aamutreenaus-lupaukseni on ainakin vielä (*kopkop puuta*) pitänyt ja uusia juttuja opetellaan tottiksessa. Maastojutut ovat jääneet vähille: tämän päivän esineruututreenin perusteella ei voi kuin todeta, että sitäKIN pitäisi tehdä paljon useammin.

Ifin kuvat tulivat tänään, oli aika hienoja! Löytäisi (ja olisi varaa) ostaa vaan niihin hienot kehyksetkin vielä...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti