Löytyykö ruosteen alta teräs?

Viikonloppu meni lepposissa merkeissä kotosalla, kuten yleensä. Vaihtelua lenkkimaastoihin käytiin hakemassa läheiseltä luontopolulta, osa alla olevista kuvista on sieltä. Pahoittelen huonoa laatua, Picasa rusentaa...

Ohjaajan agility-innostus nostaa jälleen päätään, tosin on vaan vähän ruosteinen olo ohjauksen kanssa. Kujeelle katselin jo kisojakin, Minolle en uskalla selän takia. Katsotaan, lähteekö huononemaan merkittävästi treenikertojen kasaantuessa. Ja lisäksi Maknu viilaa mua linssiin jo treeneissä sen verran tehokkaasti, että en viitsi starttimaksua uhrata moiselle pelleilylle. Visan kanssa keksittiin kontakteille hyväntuntuinen metodi, katsotaan miten treenit etenee. Vispin kanssa on hauska mennä, kun kelpie koikkeloi menemään ihmeellistä töppölaukkaa, jumittuu tuijottamaan ensimmäistä estettä ja pyrkii putkiin joka välissä. Teen ehkä tuhat virhettä tuon alkeisopetuksen kanssa, koska oletan aivan liikaa. Vaan eipä se nyt varsinaiseksi agilitykoiraksi olekaan hankittu, kunhan kiesitetään radoilla sen verran kun mukavalta tuntuu.

Kämppikset rivissä.

Turkiseläin vapautettu luontoon!

"Tulkaa jo, Keesi tahtoo mennä kovaa!"

Pystykorvaväkeä.

Ja Visaa viedään taas...