Se on niin haurasta, jos on satasen vauhdissa.

Niin lukemattomia kertoja Vispi on kaahannut pitkin pimeitä metsiä, kavereiden kanssa ja keskenään, ilman isompia haavereita. Vaan tiistai-iltana ei ollut tuuri mukana juoksulenkillä; jollakin Visan metsän puolelle tekemällä pistolla se oli saanut osuman vasempaan silmäänsä, eläinlääkäri totesi sarveiskalvossa olevan vamman onneksi vain nirhaumaksi. Tilastovirheen on näköjään tapahduttava joskus, nyt se sattui harmilliseen saumaan - tämän päivän piirinmestaruuskisat ja ensimmäiset mahdolliset kilpailut agilityvalion arvon saavuttamiseksi jouduttiin jättämään väliin. Nyt on edessä reilun parin viikon karenssi ja silmän parantelua, onneksi vaurio oli niin pieni ja nyt jo päälle päin täysin parantunut!

Viime viikolla tehtiin onneksi agilityä tämänkin viikon edestä. Torstain ryhmätreenien lisäksi käytiin perjantai-iltana Nastolassa epävirallisissa agilitykisoissa. Menestystä ei niitetty, mutta saatiin onnistuneet keppien avokulmat minun kriiseilyäni poistamaan. Katsoin videolta Visan lähtöasentoa, se alkaa olla aikamoisen etupainoisesti kiikkuva... Varsinaista virhettä koira ei tee paikalla pysymisen kanssa, mutta ei sitä venkoilua voi enää istumiseksikaan kutsua.

Tämän viikon ohjelmaan ei olekaan kuulunut muuta kuin paljon lenkkeilyä. Jo viime viikolla ryhdistäydyttiin juoksemisen suhteen ja tällä viikolla ollaan jatkettu hyvään tahtiin, pitkien peruskuntokävelyiden lisäksi. Agilityryhmämme reipastui varaamaan liikuntasalia oman lihaskunnon parantamiseksi ja lajinomaisia lisäharjoituksia varten, ensimmäinen kerta oli ainakin varsin onnistunut, vieläkin on vatsapalat kipeänä! Visan riemuksi pitäisi muistaa kaivaa jumppapallo kaapista ja tehdä pitkästä aikaa kehonhallintaa sillekin, eiköhän pallojumpat viimeistään iltojen vielä tästä pimentyessä palaa viikko-ohjelmaan.

Minkähän väristä näissä maisemissa on tällä hetkellä?