Voittajat tekee, häviäjät puheen hoitaa.

Ollaan tilattu kestojäsenyys tuonne otsikon jälkimmäiseen osastoon.

Nämä "tiivistä kuukausi päivitykseen kivasti, nokkelasti, sopivan pitkästi" -päivitykset eivät oikein ole järkeviä. Niin usein tulee ajatuksia, että hei tämänkin voisi blogata ja tästäkin kertoa ajatuksensa, mutta eih... aikaansaamisen tuska.

Tiivistetään.

Huhtikuu

10.4. Kouvolan kisoissa Vispo teki suunnilleen ehjiä ratoja ja ohjauksia, mutta paineli kahdella radalla väärään väliin kepeillä. Syletti ja väänsin sitten metsän antimista kepit parkkipaikalle pikatreeniä varten, menipä oikein vikalla radalla.

11.4. Visa täytti 3 vuotta! Nyt siitä on tullut tursakeuros, myös ulkopuolisiin silmiin, iuh.

Pääsiäinen Pohjanmaalla, esineruutua, islanninlammaskoiranlapsia ja mämmiä.

29.4. Mino 8 vuotta! Maknu pääsi laumavierailulle synttäreiden kunniaksi.

- Avattiin maastokausi esineruuduilla, ensimmäiset olivat erinomaisia, sitten koeteltiin perinteistä kaudenaloitusongelmaa

- Treeneistä ei ole merkintöjä missään muodossa, mutta kutinana aika leppoisa (LAISKA) treenitahti jopa agilityssä.

-Canicrossauksen hiljalleen palauttaminen viikko-ohjelmistoon...

Toukokuu

5.5. oman seuran iltakisat, mukavat radat tyhmillä virheillä (keppien sisäänmeno TAAS ja ohjaajan löysyys). Fiilis jopa liiankin leppoisa ohjaajan osalta.

7.5. 3 startin setti Järvenpäässä. Kaksi nollaa onnettoman huonoilla ajoilla, ei pärjätä ei. Kontaktit hitaat, ohjaaja jäykkä, kaarta parissa kohtaa liikaa, mutta kun se perusvauhtikaan ei selkeästikään riitä. Millä lisätään vauhtia koiraan, joka pienestäkin vedättämisestä hosuu virheitä? Ohjaamalla paremmin - se siitä toivosta sitten. Tuurilla teki edes kepit oikein.

-Pojat heittivät talviturkit vesistöihin! Ja onneksi Visa tiputtaa sitä fyysistä jättischipperkekarvaansakin.

- Jälkikauden avaus pellolla, koira oli erittäin hyvä ellei täydellinen! Onneksi on näitä terapialajeja kaiken soosin rinnalle.

- Esineruutuja kevyellä muumeilulla, opettele treenaamaan oireiden mukaisesti..

- Agilityssä omatoimitreenien tsemppaus, kiitos Emilialle!

Että semmoista. Kujeen masu voi vaihtelevasti, välillä koira on niin pirteä, mutta heti kun ruokinnassa tulee rikko rytmiin tai muonaan, se näkyy koirassa ja lattialla. Muhku ei ole treenannut mitään, hömpötellyt vain onnellisena.

Visan kanssa on jälleen ollut kevyt inhokkivaihe. Tottista ei olla tehty kuin pari hömppää, ei mitään ajatuksella, sietäisi tsempata jos kisata mielii. Päällimmäinen fiilis on hävetys, kun ei saa mitään enää aikaiseksi aiempaan verrattuna ja muut menee hienosti eteenpäin... MIKSI?