Seuraavana mainoskatko! Jos on kesän lenkkikenkävalinta vielä kaupassa, niin suosittelen harkitsemaan paljasjalkakenkiä. Menin tuhlaamaan varojani moiseen huvitukseen, eikä kaduta kuin se, etten kokeillut myös ns. kengän mallista vastaavaa tuotetta (esim. Merrel Barefoot). Varvasten pukeminen ei ole ihan nopeinta hommaa, mutta siinäkin kehittyy :) Kävellen lenkeillä ihan ykköset etenkin metsässä, juosta en ole kokeillut kuin vähäsen, siinä olen lenkkariuskollinen. Agilityssä treenissä toimivat hyvin, kisoissa rynnistin siinä määrin, että loppui pito kesken.
Minulle kävi melkein yhtä ohraisesti kuin viime vuonnakin: unohdin tyystin, että pk-kokeisiin ei voi ilmoittaa yhtä vallattomasti ja viime hetkellä kuten agilityyn. Jäin hitusen junasta ja siitä johtuen tässä on tekemistä metsästellä meille koepaikkaa alkukesälle. Ensi viikolla on parit soittorumbat edessä, toivottavasti päästään... Metsäjäljelle näin alkuunsa, mutta toisaalta olen kovin varmalla ololla myös peltojäljen pelittämisestä ja miksei sitä EK-tulostakin voisi kokeilla... Ah, ihana maastokausi!
Ihanaa on myös sulat metsät, jotka parhaimmissa tapauksissa kukkivat ja vihertyvät päivä päivältä enemmän! Pitää ottaa jollekin aamulenkille kamera mukaan, meidän aamupissatuspolku on lehtipuupusikossa, jossa on valkovuokkomatto. :)
Maanantaina vietettiin erilainen päivä lenkkeillen Tarusjärven metsissä viitisen tuntia. Ihan sitä kauneinta metsää reitillä ei ollut kuin hitusen, olisi pitänyt ajaa Evolle saakka mörrimöykkymetsiä varten. Äkkiä uudelleen! :)
Karttaa reiltiltä.
Pojat alkupäässä lenkkiä.
Laavulla hetki narun nokassa, irti ollessa Visa kiipeili laavun katolle ja Kuje keräsi keppipataljoonan nuotion ympärille.
Maisema laavulta.
Edellisen mollivoittoisen päivityksen jälkeen on tehty tottista ja yksi esineruutu. Visan kanssa on tehty kovin onnistuneesti ratkaisevia virheitä jo alle vuotiaana ja sitten varmistettu pysyvä ongelma tasaisin väliajoin toteuttamalla samaa koiran latistamisen kaavaa. Nouseminen sieltä suosta on aina vain hankalampaa. Puhun nyt koiran vireestä tai lähinnä ajatusmaailmasta, jos näin saan inhimillistää.
Voi kuinka vaivatonta olisi, jos tämän voisi vain opettaa. Kerrankin kehun itseäni julkisesti; olen hyvä opettamaan uusia asioita, hiomaan yksittäisiä suorituksia ja tykkään ratkoa kaikenmaailman koulutuksellisia ongelmia. Mutta koiran virehallinnan ja kokonaisuuksien rakentamisen kanssa en tule toimeen, olen vähintään yhtä allerginen kuin tällä hetkellä siitepölylle. Sekin voi olla koulutuskysymys, mutta kun Visan kanssa se ei taida minun epäonnekseni olla sitä laatua. Kaikki on kiinni minun päästäni, minun tyytyväisyydestäni ja minun onnistumisestani. Ja se on tämän ketjun heikoin lenkki, mahdoton kääntää.
Kyllä, se on liikaa vaadittu, että olisin tyytyväinen koiraan. Eihän se tee aina täydellisesti, prikulleen oikein ja säkenöivän energisesti. Ja mikäli se on joskus erehtynyt tekemään koulutustasoonsa nähden erinomaisesti useamman kerran peräkkäin, minä turrun siihen ja alan kadehtia vielä hienompia ja ponnekkaampia. Kamalan lapsellista kieltämättä. Nyt tämä tauti alkaa levitä jo agilityynkin, en jaksa kehua koiraa tosissaan ja kaikki suoritukset tuntuvat samalta puurolta, joka ei pitkälle vie. Nyt olisi se kohta, missä kelkka kääntyy, ennenkuin saan vielä agilityynkin tämän kuravellin vietyä. Nöyrtymistä pitää alkaa harjoitella varmaan ruohonjuuritasoa tutkimalla. :)
Kuje joutuu katkaisuhoitoon Omeprazolistaan, huomiselle on enää tabletti. Katsotaan koiran vointia ilman lääkitystä, mutta pahoin pelkään, että heti alkuviikosta kipitän ell-asemalle hakemaan jatkoa huumehörhölle... Pienikin muutos ruokinnassa tai aikataulussa aiheuttaa oksentelun ja sitä hajua pahempaa ei ole olemassa.
Mistä sä tollaset popot oikeen keksit hommata? Noita tarttee kyllä esitellä seuraavalla pohjanmaa visiitillä tänne asti. Onnea myös näppärästä luonnetestituloksesta, ehkä meki joskus vielä testiin asti päästään. Ja mua saa nakata treeniblogikutsulla :P
VastaaPoista