Ritiratiralla!

Joko nyt saa käpertyä vällyjen ja nousta vasta huhtikuussa? Tai ei sittenkään, valoisat pakkaspäivät ovat aivan parhautta kun niistä pääsee nauttimaan, vaan ne pimeät, kylmät aamut ja illat ovat se ongelma. Pimeysmasistelijana passivoidun vielä normaalia lusmuilua enemmän tähän vuodenaikaan. Etenkin kun on päässyt lämpimän hallin makuun Kannuksessa, ei paljoa huvita huidella pimeälle lumiselle kentälle tekemään mitään. Jotenkin olen onnistunut täyttämään viikonloppuni siinä määrin ohjelmalla, että jouduin jättäytymään hakutreeneistä, kun en kehtaa jatkuvasti peruakaan. :( Fiffan on aivan liekeissä maastoeläimenä, mutta pakko on ajankäyttöään soveltaa kaikille osapuolille mieluisaksi, edes kompromissilla. Agilitytreeni-into ei ole kadonnut mihinkään, nyt sitä pitää vain hetki padota uusia ulottuvuuksia odotellessa...

Rattopojille kuuluu noin yleisesti hyvää. Kubben jo jonkin aikaa jatkunut outo "masentuneisuus" kiinnitti kaverin huomion ja siitä huolestuttuani käytiin lääkärissä esittelemässä hieman epämääräistä oireluetteloa. Verikokeista ei kuitenkaan paljastunut mitään, mutta Antepsin-lääkitys tepsi! Vaivana on siis ilmeisimmin vatsan liikahappoisuus/mahalaukun ärsytys, jonka vuoksi Kuikkis on ollut hissukka ja oksennellut sappea ruokintavälin venyessä yhtään liian pitkäksi. Nyt meillä on kuitenkin jälleen riemukas (rasittava) Kuje, joka varastaa sukkia ja lapasia, sekä on poliisina paikalla kun jotain tapahtuu. Huh helpotus :)

Visa levitteli turkkiaan siinä määrin ympäriinsä, että joutui Coatking-käsittelyyn. Lopputuloksena on pohjavillaton ja harmaapöksyinen kelpie, jonka on todella helppo tareta näissä miinuslukemissa... Jospa se talviturkis alkaa hiljalleen kasvaa, sitä ennen joudun kyllä poikkeamaan tavoistani ja pukemaan kelpietä pidemmille lenkeille.

Lauantaina menin elämäni ensimmäistä kertaa rotuyhdistyksen kokoukseen. Esityslistalla oli etukäteen paljon niin foorumilla kuin blogeissakin puhuttanut kelpien rotuunotto -esitys, jonka puolesta tahdoin mennä äänestämään. Suotta minä tässä alan kantaani perustelemaan enää, kun esitys sai kokouksessa kannatuksen murskaäänillä. :) Monta tuttua kelpistiä tuli nähtyä, melko pikapuoliin tosin.

Kun tämä kouluni on jo valmiiksi kovin "raskasta" (siis itsenäiseen opiskeluun varattu aikahan lenkkeillään, ollaan vaan tai käydään töissä!), tänä aamuna sain vain käydä kääntymässä koululla todetakseni tunnit perutuiksi. Eihän siinä, me päästään nauttimaan aurinkoisesta säästä metsään n-y-t nyt!