Armahdin itseni ja Visan. Me hylätään toko hetkeksi, yritetään päästä pakkomielteestä ja keskitytään metsäilyyn. Ensimmäinen janatreeni tälle vuodelle sujui kohtuukivasti, mutta tämänpäiväinen toinen ei alkuunkaan. Pitää moodittaa koira hippasen paremmin, vaihdetaan siis janan jälkeen vastaan tulevat kepit ruokaan. Ongelmana on metsässä niin tuttu liika keppimotivaatio ja etsintäolo -> nenä liian ylhäällä. Esineruudut sen sijaan ovat sujuneet varsin mallikkaasti, nenä aukeaa nykyisin heti ilman alkukiesityksiä ja potkua riittää niin kauan kun etsimään käsketään!
Agilityssä kontaktit ovat sujuneet pelottavan hyvin. Pakkohan sieltä pilvilinnoista on tipahtaa, eilen kisoissa oli sen aika. Keinu ja A ok (pääsin harkkaamaan ennen rataa lämppäesteillä...), mutta puomilla semikivan vauhdin jälkeen herra stoppaa etujalat kontaktilla ja uudesta käskystä ripeä jalkojen tiputus 2on-2off... Älykästä. Tiedä sitten onko tämä parempi vaihtoehto kuin jaloilla arpominen ja vaikuttiko minun kettuuntumispaine asiaan?
Kettuuntuminen siitä syystä, että Visa teki sen taas - tuli kisassa kepeiltä aikaisin pois. Tällä kertaa herra toistaa 3 kertaa aivan kirkkain silmin saman virheen, sen mielestä kisakeppejä on aivan varmasti vain 10. Ja treeneissä saan tehdä mitä vaan, eikä virhettä tule. On se hienoa opettaa koiralleen treenivarmat 12 keppiä, mutta kisoissa 10... Epiksiin on pakko päästä korjaamaan tämä, en vain tiedä enää miten reagoisin, kun koira ei toistollakaan korjaa. :// Ulos radalta?
Muuten meno on tuntunut kohtuullisen hyvältä treeneissä, välistä meinaa ihmisnuolissa olla jarrut hukassa. Eilisestä toisesta startista tulikin nolla, sijoitus 2. malikan hyväksi, kun hieman kiesiteltiin Mujusen laajalla radalla. Jännästi ne kepit sujuivat toisessa startissa, kun jätin koiraa enemmän yksin tekemään.
Myös Kuje on treenannut aksaa ja kisaili eilen kaksi rataa. Ensimmäiseltä valitettavat 2 rimaa ja toiselta typerä kielto takaaleikkauksen epäonnistuessa. Kuikkis on vaan niin hidas. Tai semmoinen hömpötysmenijä, mutta suloinen ja kiltti sellainen.
Toko on ollut vähissä, joitakin ohjatun suuntia, metallia, kakeja ja idaria/seuraamista.
Omia kuulumisiani sen verran, että nyt on Pohjanmaa-aika jäänyt taakse. Sattuneesta syystä tulen siellä kyllä vierailemaan jatkossakin, mutta valmistumispaperit on nyt kourassa ja lakki pölyttyy kaksien ylioppilasjuhlien jälkeen kaapissa seuraavaa vappua odottaen. Seuraavaan opinahjoon kävin jo yrittämässä sisälle, katsotaan mahtaako paikka aueta (tuskin).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti