Me puhutaan et tunne ei saa hukkuu taitoon, eikä teosta väärää tee se et se on laiton.

Meistä on tullut pk-suuntautuneita! Viimeiset pari viikkoa ollaan treenailtu janoja ja esineruutua sanoisinko jopa aktiivisesti. Janoissa suoraan eteneminen on vielä kehitteillä, mutta oikeaan suuntaan lähdetään lähes poikkeuksesta ja kepit nousevat varmasti. Visa on aivan liekeissa kun opetellaan jotakin uutta ja saa olla pätevä metsäeläin jatkuvan emännän käskytyksen tottelemisen sijaan.

Toissaviikon lauantaina saimme kunnian osallistua Maiskis-kasvattien maastopäivään. Päivä oli vallan mukava kivojen maastojen ja mukavien ihmisten ansiosta, kiitos kaikille!

Inkoon metsissä Visa pääsi pitkästä aikaa oikeasti hakuilemaan, edellinen metsätreeni onkin pääsiäiseltä... Ohjaaja ei muistanut soveltaa treeniä taukoon nähden, vaan lätki metsään heti 4 ukkoa suht pitkillä ilmaisuilla. Parin piston suoruudessa oli huomauttamista, onneksi toisella yrityksellä korjasi nekin suoriksi. Nenä pelitti ja etsintämotivaatio piti. Pari ensimmäistä ilmaisua olivat todella mallikkaat, mutta kahdella viimeisellä koiran rasitututtua se palasi aiemmin opittuun virheeseensä - liikkumiseen ilmaisun aikana. Onneksi vain n. metrin alueella tuli seilausta ja edelleen haukku jatkui kelvollisena, mutta ei täysin tasarytmisenä. Toisella kierroksella tehtiin korjaussarjana 3 jätkää haamuina lyhyemmillä ilmaisuilla, eipä tuollainen voi sujua muuten kuin hyvin.

Ystävällinen avustaja talloi meille janan metsään, ensimmäisen vieraan tekemän siis. Visa nosti ja ajoi jäljen hyvin, sekä ilmaisi kepit nätisti. Lisäksi treenattiin ampumista ja sen ohessa tottista häiriössä (kaikki koirakot samalla tien pätkällä). Ampumisiin käänsi päätä kiinnostuneena, mistä huomautin ja koira korjasi. Vire oli hyvä ja teknisestikin teki kivasti! Juoksutyttönen ei haitannut työntekoa, mutta kuvia otettaessa piti ehkä flirttailla joka suuntaan, josko tämä olisi se suostuvainen... Miten niin ei ole pitkään aikaan tehty kuvausryhmiä?

Esineruudut sujuivat edelleen vähän liian hyvin ja aloin jo pohtia, mi

ten saan koiran epäonnistumaan, jotta se menettäisi palkan. Pieni "pelko" kun pitää säilyttää koirapojan mielessä. Avainsana oli juhannus. Tehtyään janatreenin, tottista auringonpaahteessa ja meriretken ei herralla enää ollut etsintämotivaatiota loppuun saakka. Iso ruutu, kaksi esinettä hyvin piilotettuina sai koiran mokaamaan toista esinettä etsiessään (lue: merkkaamaan). Sama toistui vielä kaksi kertaa, kunnes evästä irtosi hyvästä työstä.

Kisakalenteria katsellessani olen todennut, että tottista pitää vielä oikeasti opettaakin. Eteenmenot ovat kuitenkin sujuneet nyt opetusvaiheessa hienosti, samoin juhannuksena tehdyt estenoudot olivat hienoja! Vireongelma on tiessään ja jäävät varmat. Tulkitkaa tästä, että ohjaaja ei ahdistele enää ;)

Juhannusta vietettiin Pohjanmaalla hienosta säästä nauttien, Kuje sen sijaan lomaili Kouvolan suunnalla. Tässä kuvasatoa Ohtakarin meren rannalta.