Valintatalossa flow tarjouksessa!

Kuukausi ehti jo vaihtua ja talvi on käynyt kylässä Kannuksessa pariin otteeseen, tällä hetkellä jälleen uusi lumipeite yrittää kasaantua maahan. Heikolta näyttää. Tämä ainainen harmaus ja kosteus alkaa riepomaan ihmismieltä vähitellen, vaikka reippaasti joka päivä metsään mennäänkin.

Visan kanssa käytiin hakemassa toko-oppia Salpausselän kennelpiirin tarjoamasta Päivi Lammisen koulutuspäivästä, ja toiveissa oli löytää jonkinlainen inspiraatiokin. Valitettavastin tokokärpäset taitavat uinua ikkunanväleissä, eivätkä ne ainakaan minua ehtineet puraisemaan. Mutta oli silti aivan mahtavaa päästä jonkun silmän alle!

Paikallaolot katsottiin aluksi. Visa ei ole istumista tehnyt minun muistikuvani mukaan, mutta eipä siinä ongelmia ollut. Evl-makuun asennonvaihdot ei pelittänyt tarpeeksi nopeasti, jänniteopit olivat vähän unholassa. Paikallamakuu on yksi niistä lukuisista asioista, joiden treenissä olen mennyt aidan matalimmasta kohdasta; koira osaa arkipaikallaolon missä tahansa tilanteessa, laitetaanpa se maahan kisakäskyllä ja tadaa - valmis. Tässä kohtaa saa pyöritellä silmiä ohjaajalle ja sääliä ruskeaa rottaa. Että jospa viilataan ne pienet rosot pois tästä liikkeestä, ihan ajatuksen kanssa.
Ruutuun oli ilmestynyt minibanaani, sitä halusin saada pois. Kokeenomainen suoritus meni ohjesäännön mukaisesti (tätäkään koskaan tehty, eläinkokeet on meillä yleisiä...), mutta koira oli epävarma ruutuun mennessään. Todettiin, että ohjaaja on hosunut eteenpäin eikä anna koiran enää suorittaa kosketusalustaa itsenäisesti, vaan hihkuu onnessaan käskyjä - koira ei siis osaa toimia ruudussa. Vahvisteita ja oikeaa toimintaa ohjaajalta, kummasti katosi "banaanikin"...
Toinen ongelma on kakeissa jumitus, jonka olen onnistunut luomaan kaikille kolmelle koiralle. Aikanaan se on kadonnut shelteiltä, mutta Visalta ei (vielä). Ohjaajan toiminnasta virheen sattuessa löytyi taas vika; en ollut korjannut liikettä alusta asti, vaan oikaisin, joten oppimista ei tapahtunut. Tekniikka sai analyysiä ja minä ihan aiheesta motkotusta, kun olen moisen sekametelisopan mennyt opettamaan. Mutta TVA saa sitten joskus luvan tulla noilla kakeilla, ei aleta muuttamaan kun tavoitteet eivät ole sen pidemmälle.

Visa sai yleisesti kehuja keskittymiskyvystään, työskentelyinnostaan ja "tiiviydestään".

Toko ei saanut tuulta purjeisiin, edelleen treenit ovat olleet pieniä jonkin liikkeen katsastamisia. Suorastaan järkytyin katsoessani hallin peilistä seuraamista, sellaisella puskutraktorin ja jäänmurtajan yhdistelmällä ei tokokehiin ihan heti mennä... Sitä korjatessa ehtisi tunnarikin valmistua. :D

Viime viikonloppu oli hyvin agilitypainotteinen, oli palkitsevaa rahdata esteitä useana päivänä kun kaivattu flow jatkui ja jatkui vain. Ratatreenit sujuivat ja tekniikka eteni. Tiistaina todellisuus iski ohjaajalla jälleen paksut, nahkaiset työkintaat käteen ja nokialaiset jalkaan. Kuvitelkaa, miltä tuntuu tai näyttää keikkua radalla tuossa varustuksessa - ei läheskään agilityltä! Jospa se taas siitä, viikonlopun koulutusta odottaen...
Kuje pääsi myös vähän liitelemään, raukka menee ihan puhki jo ajatuksesta ja onnestaan.

Valitettavasti Kuje joutuu palaamaan etelään. Treeneihin kulkeminen ja treenit ovat helpompi järjestää vain Visalle. Sillä rahalla, millä maksaisin Kujeen asumista täällä, on minun järkeni mukaan fiksumpaa kisata Visan kanssa. Sen kanssa on tehty viime aikoina töitä säännöllisesti, Kujeen kanssa ei. Inhottaa moinen koirien arvojärjestykseen asettelu, mutta kun panostusmahdollisuudet ovat rajalliset on tehtävä valintoja. Onneksi Kuje on vielä nuori ja Mino siirtyy eläkeläislajiin. ;)