perjantai 20. marraskuuta 2009

Opintie on auraamatta ja suolaamatta

Oreniuksen agilitykoulutus oli juuri niin hyvä kuin odotinkin, toistekin olisi hienoa päästä! Visan kanssa ei rata ottanut sujuakseen ja juututtiin tuuskaamaan ihan perusjuttuja, jotka mä lähes uskoin koiran osaavan... Vinkkejä ja uskoa tekemiseen kyllä annettiin, ei tässä ihan Ladalla olla liikenteessä, mutta töitä on tehtävä PALJON ennenkun esiin hiotaan F1, joka suorittaa shikaanitkin moitteettomasti. Åke-eno antoi uskoa, että kyllä sekin on mahdollista! :)
Koulutusvkl toi meille vieraitakin, joita ei ihan hetkeen olla nähtykään! Heta ja Niji, kyläilkää toistekin :)

Koetettiin sitten nöyrtyneinä tehdä töitä viime viikolla. Niitä pirullisia suhinahyppyjä me treenataankin varmaan loppuikä kuosiin. Ohjaajan suurin vitsaus, agilityluistaminen tulee rikkomaan tämän vielä monesti. Mä en vaan osaa olla aksassa niin viimeisen päälle tarkka, että koira tasan hyppää sentilleen niinkuin haluan. Opetusvaiheessa sen pitäisi olla niin justiinsa, miksipä tässä muuten koulutettaisiin jos sillä ei olisi väliä. Huoh, suurpiirteisyys ei ole hyve. Siispä, kuka haluaa mukavan ja iki-innokkaan kelpieklopin tekniikkaoppiin, äänitehosteet kuuluu pakettiin ja kuolavanat reisille saa kaupan päälle? Pallonkin voin luvata lisävarusteeksi. Saa palauttaa valmiiksi asennettuna miel. ennen kahden vuoden ikää, ruokapalkka ja provikat päälle. ;)

Pariin otteeseen olen viime päivityksen jälkeen erehtynyt tokoilemaan/tottistelemaankin. Ruoka-aikana kakejen alku on vakio, se alkaa sujua (jo on aikakin). Seuraamisessa on tehty monta peräkkäistä julmistelutreeniä, mutta en voinut eräänä ruuhkailtana hallilla voinut vastustaa kiusausta käyttää vieraita häiriökoirakoita hyväksi. Pientä "kellumista" on ollut parissa treeneissä; koira ei tee varsinaista virhettä, mutta ei tunnu oikealta - ulkopuolisen silmiin tämä ei näy. Tuossa viimeisessä treenissä homma oli taas kasassa ja siirryttiin hubbailluvaihteelle, jotta saadaan syksyn aikana aina vain edemmäs ja estävämmäksi hilautunut paikka ruotuun ja korjataan samalla perusasentoa. Jäävien erottelu pelittää, samoin luoksetulon stopit. Kerrankin treenattiin myös paikallaolo, wau!

Hihnan toiseen päähän on valunut hienoinen paniikki. Laiska luonne on jättänyt kaiken viimetippaan eikä siltikään saa aikaiseksi. Velvollisuuksien pakoilemiseksi alan varmaan kohta opettaa tunnaria, jumppapallo-pelit oli jo käytössä viime viikolla... Että jos jollakulla on tarjota / tulee mieleen mukava työssäoppimispaikka helmi-huhtikuulle, tai näkemyksiä/ideoita, mitä haluaa tietää agilityn tekniikkaopetuksesta mua saa heittää niillä!

1 kommentti:

  1. Kunhan ois taas rahaa hieman ylimääräistä, niin pitää kyllä teille (missä sitten ikuna oottekin) tulla taas! :) Hauskaa oli ;D

    Ps. Meillä jäi sitten ne paikallaolotreenit ihan kokonaan tekemättä ;DD

    VastaaPoista