Aikajaksoja vailla kiintopisteitä, tai ylipäätään selkeetä kuvaa mistään hetkestä.

2 viikkoa ilman ainoatakaan kirjoitusta treenipäiväkirjassa. Mahdottoman nokkelaa. Voimme jälleen pohtia; miksi homma ei edisty, miksi ei ohjaajalla ole motivaatiota jne. Mitenkähän tänne blogiinkaan sitten muistelisi tapahtumia ja treenejä?

Matte kirjoitti ruotsia YTL:lle arvosteltavaksi. Lukeminen oli mukamas hyvä tekosyy treenata vähemmän, ainakaan mitään järkevää. Tehtiin enimmäkseen kaikkea hubaa, mm. vaaleanpunainen jumppapallo sai kyytiä.
Syksyinen metsä on viekoitellut palaamaan pitkiin metsässä rämpimisiin juoksemisen sijaan. Tätä voi myös kutsua laiskuuden ilmentymäksi, mutta Visan kropalle ja maten päälle ne ovat tehneet oikein hyvää.

Myönnettävä on kuitenkin, että normaaliakin suurempi saamattomuuslaskeuma on täällä. Treenit ovat olleet vähäisiä ja suunnittelemattomia.

Tokon osalta ruutu on ajoittaisia banaaneja lukuunottamatta mukava, samoin voivoi-luoksetulo on todettu toimivaksi. Seuraaminen on oikeinkin hienoa, kas kun harvoin tekee... Mutta miksi tekemään liikaa, jos kaveri osaa sen. Voivoi-kakeihin pitäisi paneutua oikein tosissaan, jotta ne eivät jumahda paikalleen, elleivät ole jo tehneet sitä "varmistellaan tekniikkaa ja opetetaan käsimerkit" -treenissä. Jäävien erottelu on aivan loistava, kerrankin onnistutaan jossain! Metallinouto hypyllä ja ilman meni siivosti koiran kokoisella lainakapulalla, normaalisti käytössäni on vain omat "shelttikokoiset".
Hakua on tehty kertaalleen, nyt varmistellen pistojen suoruutta. Ilmaisuissa ei edelleenkään suurempia peruuttamisia, tosin erään ilmaisun aloitus oli hmm... kiemurtelevaa :D Toivotaan sen jäävän satunnaiseksi haihatukseksi.
Agilityä on tehty pariin otteeseen hieronnan jälkeen. Kontaktit toimivat, kepit samoin. Tiukat väännöt sujuu hyvin ja reisiläpsy pelittää putkilla hienosti, mutta ne laajat kaarrokset... Vekkaamalla onnistuu kyllä, mutta tahtoisin niiden toimivan ilmankin, sillä en aina ehdi vekkailemaan hyppysuuntia oikeiksi. On pakko olla jokin tapa ohjata/opettaa koira tekemään ne ilman vekkauksiakin. Ideoita? Ehkä treeniapu lähipäivinä auttaa ratkaisemaan ongelman :) Tai viimeistään tulevat koulutukset.
Jälkeä on tehty pari kertaa, pitäisi aktivoitua tämän osalta ennen talven tuloa (joka kolkuttelee pelottavan lähellä säätiedoitusten perusteella!!). Samaa rataa jatkuu osaaminen, ilman suurempia muutoksia. Kulmat pohdituttavat minua, voiko ne jättää tällaisiksi vai pitäisikö tehdä radikaaleja muutoksia - ja millaisia? Maapohjavaihdokset ja teiden ylitykset ovat olleet teemana parilla viimeisellä jäljellä, löytyi se osaaminen niillekin kun vähän kaiveli.

Hooh... Saisipa koiran kropan kuntoon ja pysymään kunnossa. Agilityvideoiden katseluun pitäisi saada asettaa joku esto koneelle, ettei tulisi kamalia intopuuskia ilman toteutusmahdollisuutta. Harmittaa niin vietävästi, että Visan kroppa alkoi kesän alusta oireilemaan. Ilmeisesti se suoliluu aiheuttaa edelleen kaiken, ei pysynyt suorassa kauaa yhdellä oikaisulla. En tosin yhtään ihmettele sitä tuon ruskuaisen vauhdissa... Ojien ylitykset ovat idioottimaisia loikkia, palloa napatessa voi vaivatta kaatua itsensä mutkalle kyljelleen jne. Kyllä se kroppansa hallitsee, mutta aina ei voi muistaa käyttää sitä järkevästi. Voiko noita kolahteluja edes estää, voisinko ikinä treenata kauaa täysin kunnossa olevalla koiralla ilman, että se käydään oikomassa parin viikon tai kuukauden välein? En tiedä, mutta toivoisin, että se olisi rahallisesti ja välimatkojen puolesta mahdollista, vaan kun ei ole.
On typerää treenata osittain jumissa olevalla koiralla mitään, ainakaan agilityä. En luultavasti pysty perustelemaan päätöstäni tehdä kuitenkin niin kenellekään muulle kuin itselleni. Mahdollisuudet päästä fysioterapeutille tarvittavan usein ovat tällä hetkellä pienet useammastakin syystä, enkä tiedä onko muista hoidoista apua sen enempää kuin mitä itse pystyn tekemään. Kannukseen on onneksi tulossa fysioterapeutti syksyn aikana. Visa on nyt kohtuullisessa kunnossa, paljon paremmassa kuin kesällä, mutta verrattuna pariin agilitytreeniin heti fyssarikäynnin jälkeen se on kuitenkin huomattavan jäykempi.