"I am not afraid of storms for I am learning how to sail my ship."

Viimeisen viikon ajan olen neuroottisesti tuijottanut Visan liikuntaa ja venyttelyä todetakseni sen olevan taas ahdistavan huonossa jamassa. Onneksi sain varattua hierojan alkuviikkoon, jospa se helpottaisi. Agilityinnostus laitettiin naftaliiniin odottamaan päivää, jolloin koira olisi kunnossa radalle. Kontakteja tehtiin kuitenkin menneellä viikolla kertaalleen, kivasti menee.

Muiden temppuosaamisesta innostuneina alkoi Visakin opettelemaan vaihtelun vuoksi jotain kroppahömppää, etutassuilla seisomista. Yhden ruoka-aikatreenin jälkeen Visa ponnaili itseään hyvin seinää vasten etutassuseisontaan. Toisella treenikerralla hiottiin etutassuja hieman lähemmäs seinää, jotta asento olisi edullisempi sitten joskus, jos seinästä päästään irti. ;)

Maastolajeista jokainen osa-alue on saanut treeniä. Esineet samoilla systeemeillä kuin ennenkin, kivasti pelittää. Valitettavasti on todettava, että myös haussa treeni oli samantyylinen kuin viimeksi - ohjaaja ei siis oppinut mitään. Kaksi ensimmäistä moitteettomasti, mutta kolmas maalimies oli jälleen kompastuskivi. Ohjaaja ottaa seuraavassa treenissä ajatuksen mukaan suunnitteluun, vaikka kuinka olisi jälleen extempore-treenailut.
Hakuilu siis toteutettiin jäljen vanhentuessa. Vispi puhalteli päällimmäiset hiet pois ja jatkoi sitten elämänsä pisimmälle jäljelle. Askeleiden laskemisessa en vieläkään ole onnistunut, mutta pituudesta kertokoon se, että pellon laidalla katsojakoirakko ehti treenata mm. näyttelyseisontaa :D Ja suunnilleen puoli tuntia me siellä kuivalla multa/hiesupellolla viihdyttiinkin. Pisteitä pitää siis antaa koiralle pitkäjänteisestä työskentelystä, kun ei edes varsinainen ruoka-aika ollut työmoraalia lisäämässä ja fyysinen hiki oli jo valmiiksi!
Pituutta oli jotakin väliltä 800-1000 askelta, suoria kulmia 14, esineitä 3 (lisenssikortti, pullonkorkki, avaimet) sekä "shikaani". Ikää suunnilleen tunti ja tyhjiä n. puolet askeleista. Kulmat menivät paria hairahdusta lukuunottamatta tarkasti ja tasaisesti. Harhajälkiä ja -tallauksia oli jo valmiiksi monessa paikassa näkyvissä, ja mukana kulkenut henkilö pompahteli vielä lisäksi koiran edestä muutamaan otteeseen tekemään lisähoukutuksia. Hauskaa tehdä tällaisia eläinkokeita välillä! Esineet palkkataan jatkossa nopeammin vinotuksen poistamiseksi. Voi Vimpula kun oli pätevä koiranpoika. :))

Oho, kello kerkeää ja ilta vanhenee... Jatkanpa turinointia huomenna ja koetan vielä kertaalleen laittaa Visan agilityvideon kuosiin. Movie maker takkuaa pahemman kerran, tai minussa on jokin kirous videoiden suhteen. Veikkaan jälkimmäistä.