tiistai 1. syyskuuta 2009

Jos kaipaatte mielivaltaista johtajuutta, minä olen miehenne.

Lomailuviikonloppu kotikotona vietetty. Kävisin huomattavasti useammin, jos a) junamatka olisi puolet halvempi b) junamatka olisi puolet lyhyempi. Yhteensä 9 tuntia junassa istumista viettääkseen max. 48 tuntia kotona ei ole herkkua. Kotona treenailtiin ne perinteiset, eli jälkeä ja agilityä. Agilitystä otettiin videota, tällä kertaa julkaisukelpoistakin, mutta ohjelmien kanssa taistelu hidastaa julkaisemista. Enkä tiedä, kiinnostaako meidän räpellys ketään sen vertaa, että jaksaisin nähdä vaivaa. Otamme vastaan apuja ja ideoita, miten saadaan kivasti vaihdettua tiedostomuotoa ilman kamalaa rakeisuutta ja vielä muokkailtua videot järkeväksi paketiksi... Alive Video Converter ja Movie Maker eivät nimittäin ole erityisen hyviä tovereitani, ystävystymisyrityksistä huolimatta.

Agilityä pääsivät hippuloimaan sheltitkin. Mino jatkoi sähköjänislinjalla, kiltteillen edelleen kovaa ja korkealta. Ja molemmat sheltit olivat kehittyneet keppikulmien kanssa, hoo! Kujekin kääntyi mukavasti ja toimi myös ihmevippailuilla. Kepeästi tekisi mieleni kisaamaan vaikka molemmilla nopilla, niin hauskoja ne ovat, mutta jostain syystä osoitteessa op.fi vierailtuani tulen toisiin aatoksiin... Ainakin joku sellainen treenaamisen tapainen voisi ensin olla ovelaa. Maknu ja Kuuku tuskin sellaisesta ratkaisusta kieltäytyisivät. :)))
Visan puomin kontaktit on aika buenot, ylösmenotkin osui joka kerta, vaikka "speedpumppeja" ei voinut asentaa tällä kertaa. Videoita katsoessa voi tehdä viiltäviä huomioita, että ohjaaja on valovuoden myöhässä ohjauksensa kanssa, mutta ylikiltti koira suorittaa hommat juuri ohjauksen kanssa ajallaan. Kiduttavaa katsoa omaa mokailuaan, mutta ei sitä radalla tajua muuttaa tekemistään eikä tällä kertaa ollut treeniseuraa, vain kameran kanssa heiluva kemu. Jos aikaistaisi ohjausta joka paikassa sekunnilla ja laittaisi ohjaajan sijoittumaan sekä liikkumaan ripeämmin/rohkeammin, meno paranisi huomattavasti. Eihän siinä hei paljoa korjattavaa olekaan! :P Visa kääntyy kolikolla ja minun epäilyistäni huolimatta lukee ihmevippailujakin! Tahtoo treenaamaan vakituisesti valvovan silmän alla.

Voin kertoa varoittavan esimerkin koirasta, jolla on treenattu väärässä suhteessa suoria ja veivausta. Visa ei ensin kyennyt lainkaan etenemään loppusuoralla (kun ei ollut kiintopistettä, esim. keppejä) rennosti ja pitkillä hypyillä, vaan jäkitti korvat takakenossa valmiina ohjeita varten. Mutta mikä pelleintä, Visa teki itsenäisesti takaakierron viimeisellä hypyllä - toistuvasti! No okei, edelliseltä hypyltä laskeuduttiin suoraan siivekettä kohti, mutta ohjaaja sekä esteet olivat selkeinä magneetteina ohjaamassa suoraan menoon (enkä edes huitonut mitään kiertoon viittaavaa). Shelteille ei tullut mieleenkään lähteä kiertoon, mutta joku Vimpula ei voinut käsittää, että siinä ei ollut mitään ansaa. Hetken kesti, että sain koiran kunnolla luukuttamaan loppusuorilla. Treenaammekohan jatkossa kenties hieman suorempia ratoja? :D

Jälkikuuri jatkui kotonakin. Noudatin pätevän tahon neuvoa puuttua mokailuihin jäljellä nopeammin ja aiemmin, ja väitän tehneeni sen oikea-aikaisestikin. Mutta mitä tapahtui kulmille tällä systeemillä? Ne eivät ainakaan parantuneet ja kaupanpäälle saatiin maaten ongelmakohtien työstäminen. Ajatuskuplat sinkoilivat suuntaan jos toiseen, lopulta vanhoja treenimerkintöjä selattuani päädyin palaamaan takaisin allikosta ojaan. Eli eilen ja tänään oltiin sallivammalla tuulella ja annettiin koiran tehdä virheitä enemmän. Olkoonkin sitten aivan amatöörimäisesti ajateltu antaa koiran työstää, mutta kun se on toiminut ja näyttäisi nytkin toimivan... Kaikilla jäljillä tyhjät sujuu edelleen hienosti. Esineet ilmaistaan varmasti ja nopeasti, joskin vinotusta havaittavissa vaihtelevissa määrin.

5 kommenttia:

  1. Hyvä että joku jaksaa edes elämän paossa, vai missälie, lukea mun vuodatusta, vaikka ei se välttämättä aina kovin älykästä tekstiä ole.

    VastaaPoista
  2. Visa se vaan tahtoo kaartaa ja kaahata. ;)

    Vitsi kun muakin purasis tommonen liitäjäkärpänen, itsekseen kun on niin masentavaa lähteä ratoja pomppimaan, lajaton kun olen.

    Onnikin ois varmaan onnesta soikeena, jos sen kanssa lähtis radalle kurvailemaan.

    Teiän blogi se saa taas mukavasti täytettä kesän hiljaiselon jälkeen, hyvä Lotta! :-)

    VastaaPoista
  3. Tamskin agikisat 18.10. 2 starttia ykkösille ja kakkosille, 1 startti kolmosille *vink*

    VastaaPoista
  4. Ei ikinä,mä pysyn tiukasti noissa kotiketuissani vaan.

    Siinä sivussa menee joskus vielä se farkku ja mahdollisesti jonkun saksanseisojan testaus ihan vaan mielenkiinnosta kanakoirakokeita kohtaan, thats it. Niin joo, ehkä se labraattori...

    Täytyy toivoa, että on noita elinvuosia jäljellä, että jotta voin tommosia kokeilla, ei meinaa oo tän ajan murhe :P

    Yleisö jääkin jännityksellä odottamaan, KUINKA syvästi Lotasta tulikin kelpie ihminen?

    (Kiva, että joku jaksaa käydä lukemassa meiän hölötyksiä, joita tulee taas aika tiuhaan tahtiin:-)

    VastaaPoista
  5. Jep, nuo työstämiset taitavat olla sitä kelpismiä. Usko itseesi, ja anna koiran ajatella hippusen myös. nimi. muutaman kelpin kahlaamo.

    VastaaPoista