Kesän pitäisi vissiinkin olla leppoisaa, hidasta ja rentouttavaa, jotta syksyllä jaksaisi jälleen paahtaa koulutehtävien ja kammottavan nopeasti lähestyvien kirjoitusten eteen. Meidän kesä ei aivan täytä noita kriteereitä, ainakaan kokonaan. Mutta en yhtään pidä pahana viime kesän totaalisen lusmutuksen jälkeen tätä kuluvan kesän vauhdikkuutta, runsasta tekemistä ja vähän haasteitakin.
Kennelvuoroviikot kuluivat hämmästyttävän nopeasti, kun eli vain päivän kerrallaan - juhannus teki ainoan poikkeuksen vuororytmiin. Ihmeellisen inspiraatiopuuskan johdosta raahasin agilityesteet koulun nurmikentille heti alkuunsa (mukavuus ennen kaikkea!) ja niitä tulikin kirmailtua ensimmäisen viikon aikana lähes päivittäin. Toisella viikolla huomasin, että Visan hypyt kävivät kankeammiksi ja päällimmäinen tykitys jäi pois, joten treenejä muutettiin ja vähennettiin. Yksissä treeneissä päästiin jopa ihka oikeaan flow-fiilikseen! Ehkä se agilitypalanen löytyy vielä joskus ohjaajan sotkuisesta työkalupakista.
Muuten treenailtiin vain pari jälkeä ja pienesti tottista jossain väleissä. Pelästyin jo, että kusiaisoksennus-jälki rikkoi koko jäljestyksen Visalta, mutta pah, Kiätsi ajoi kivasti korjaussarjan. Tottiksessa fiilistelyä vain, ihan kivaa touhotusta.
Suoraan kennelin aamutöistä hypättiin autoon ja hurautettiin Poikkoon työssäoppimaan. Shelttejä ehdin sentään pikaisesti halailemaan ruttuun ja pussaamaan puhki. Visan kanssa todettiin heti PK-leirin ohessa harmittavan monta treenattavaa kohtaa. Janatreeneihin ja esineilmaisuun saatiin oppia, sekä päästiin hakuilemaan oikein urakalla meidän normiin treenimäärään nähden! Esineruudut eivät suju sitten mitenkään, niissä on suurin työnsarka. Viime syksynä rakennettu palkkaussysteemi ei enää toimikaan, vaikka ennen kesälomaa tehdyissä ruuduissa ei hommassa ollut moitteen sijaa. Mielenkiintoista, eikö? No, nöyrrytään ja korjaillaan, muuta lääkettä ei oikein ole.
Haussa etsintätyöskentely saatiin etenemään kivasti loppuviikon treeniputken aikana; Keesihän näytti jo lähes hakukoiralta puikatessaan suoria pistoja ilman vaikutteita ja haukun kajahtaessa metsässä! Mutta elämä olisi liian helppoa, ellei ilmaisu olisi kosahtanut. Aiemminkin esillä ollut ongelma saatiin tosissaan esille vasta toisiksi viimeisenä päivänä: Visa peruuttaa ja venkoilee haukkuessaan pahimmillaan parin mersin säteelle maalimiehestä. Ei ole hyvä tämä. Vinkkejä, syypohdintoja ja ratkaisuehdotuksia löytyi ämpärillinen; koetin valita niistä sopivimmat ja alkaa korjailemaan hommaa. Katsotaan mihin päädytään ja kuinka monesti vaihdetaan työstämistapaa :D
Kokonaisuudessaan leiri oli antoisa ja mukava kokemus, vaikka meidän treenit ei ihan putkeen menneetkään. Vaan eipä sitä opi, ellei voi virheitään näyttää ;) Kiitoskumarruksia kouluttajille (Kaisa Hilska ja Esa K. Viitala) sekä leiriläisille.
Nähtävää ja tehtävää riittää seuraavan kolmen viikon ajan, joten päivityksiä en lupaile. Treenipäiväkirja-systeemini vuotaa säännöllisin väliajoin laiskuuden ja "ajanpuutteen" vuoksi, nytkin olisi parin päivän oikeasti olennaiset asiat kirjoittamatta... Eihän niitä enää kohta muista, mutta nyt kutsuu Nukkumatin maa paljon mielummin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti