Tarttis tehrä jotain...

Ei ole nyt yhtään hyvä tämä. Saamaton mä olen ollut koko ikäni (ja Kannus on pahentanut tätä oireyhtymää entisestään), mutta näin laiskaksi ei saisi heittäytyä. Sheltit eivät ole treenanneet aikoihin mitään, hubailleet vain joskus jotakin. Vaan kun ei kelpien kuvatuskaan ole saanut asiallista treeniä osakseen... Vähän kaikkea (tottis, agi, sisähaku, jälki) tehty, mutta mitään ei kunnolla ja nekin vähän vailla järjen häivääkään.

Mutta mistä ihmeestä tämä johtuu? Ja mistä johtuu se, että minusta on tullut totaalinen lusmu ja lahna koirien ohjaamisessa? Päässä jäätää, palkkaus on passiivista, ajoitukset ojassa ja suunnitelmallisuus suli pois lumien mukana. Joku voisi takoa vähän ohjaajaa päähän jollakin kättä pidemmällä, eihän koiraparka voi toimia hyvin tämmöisen puolitehoisen sähkötolpan kanssa.
Treenaamattomuutta on kokeiltu parannuskeinoksi, mutta eipä näytä tulosta tuottavan ajatustasolla ja jää ne kisakirjojenkin tulokset tekemättä tällä menolla! Päätin nimittäin tukea erään palveluskoiraseuran toimintaa BH-koemaksun verran, mutta jättää menemättä. Me ei vaan toimita yhteen Visan kanssa nyt, ei missään lajissa eikä kyllä oikein arjessakaan.

Tämän pessimistisen paatoksen jälkeen on pakko antaa tunnustusta kivoille koirillensa. Kuje kävi nimittäin luonnetestissä suunnilleen viikko sitten ja yllätti positiivisesti niin minut kuin tuomaritkin.

Tuomareina Pirjo Ojala-Laine ja Jorma Lankinen.

Toimintakyky +1 kohtuullinen
Terävyys +3 kohtuullinen ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 pieni
Taisteluhalu +3 suuri
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Temperamentti +3 vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
++Laukauskokematon

Loppupisteet 182 ja lisäarvosana "kivuus" +3 suuri :)

Tänään käväistiin Kouvolassa saamassa jotain lohtua tähän tuskaiseen elämään, agilityn osalta tällä kertaa. Ohjaajalla on ne samat ikuiset ongelmat kuin aina ennenkin - nyt vaan reilusti korostuneena treenaamattomuuden ja uuden, erilaisen koiran kanssa. Visa on aivan kiltti koiralapsi, mutta tarvitsisi paljon hiomista perusjutuissakin kun joku lehmäilevä silakkapeppu (lue: ohjaaja) on yrittänyt päästä tekniikoiden opetuksessa aidan matalimmasta kohdasta. Mutta olennaisinta on se, että nyt tietää perusmokat ohjauksessa ja yrittää välttää edes niitä! Treeniseura olisi tosi jees, tässäKIN lajissa.