Kuluneella viikolla sheltit lomailivat etelässä, mutta Visa sen sijaan tottisteli, hakuili, jäljesti, agilitasi ja oli epävirallisesti luonnetestattavana (koulutehtävä).
Tottista tehtiin samanaikaisesti tärppipäiväisen nartun kanssa, mutta kiltisti Vispilä lopulta unohti ihanaisen naisen kun aiheesta tarpeeksi ensin keskusteltiin. Taidetaan pitää tottistreenit harvassa ja pääasiassa hauskoina ennen koetta.
Kevään ensimmäiset jäljet on ajettu ja meno on ollut ihan kelvollista. Ohjaaja vaan tumpeloi heti toisella jäljellä laittamalla väärin ajoitettua, liikaa painetta hieman aiheettomasti, josta Visalle tuli metallinoudosta tuttu epätoivo: "Apua en ole tarpeeksi hyvä, mokasin liikaa, anteeksi! Ohjaaja auta, niin kelpie kyllä tekee paremmin." Eiköhän tästä selvitä samoilla metodeilla kuin aiemmistakin osaamattomuus-ahdistuksista. Haussa Visalla on ylikivaa ja ohjaajalla sormi suussa. :D
En enää yhtään ihmettele, miksi ihmiset hankkivat isoja koiria agilityyn. Ei tarvitse itse työskennellä niin paljoa, kun koira liikkuu laajemmin ja tekee työn! Vaikka enemmän tuon kanssa on kiirettä ja pohtimista omassa sijoittumisessa. Hauskinta tässä on se, että Visan voi laittaa tekemään vaikeampia ratoja kuin sheltit, koska sille on sentään opetettu asioita. Mutta paljon pitäisi opettaa lisää... Hieman on pakko brassailla Visan kepeillä, kun ne ovat edenneet mahtavasti treenimäärän nähden. Kiesi painelee kiltisti oikeaan väliin keskellä rataa kovasta vauhdista, parhaimmillaan 45 asteen umpikulmaan ja 90 asteen avokulmaan. Itse kepitys on vielä hieman pystyasentoista ja vauhtiakin voisi olla enemmän, mutta virheitä ei tule enää lähes ollenkaan. Nautinnollinen fiilis, kun ei tarvitse kiirehtiä auttamaan koiraa oikeaan väliin omalla linjauksella, vaan sen voi vain lähettää etenemään yksin kaukaakin! Rimat ovat olleet radoilla 55cm, joitakin tiputuksia on tullut ohjaajan nytkähdellessä tai käskyttäessä huonoon aikaan.
Mino kävi katsastamassa esteitä viime tingassa ennen piirinmestaruusjoukkuekisaa. En tiedä kumpi oli enemmän hukassa; tosissaan oleva, täysiä pinkova pieni koira, vai sen tappomeiningille ja hulmuaville marsukarvoille naurava ohjaaja... :D Kujeen kanssa oli vähän sama fiilis. Mutta kunhan shelteillä on hauskaa!
Olen jo jonkun aikaa seuraillut teidän blogianne, aina sinun teksteistä tulee hyvä mieli. Onnea hienoista koe tuloksista, ja onnea tuleviinkin koitoksiin. :)
VastaaPoista